Sananselityksiä:
Ison suomen kieliopin termejä

   A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö
 

astevaihtelu

Astevaihtelu on nimitys sanan vartalon viimeisellä tavunrajalla ilmenevälle äännevaihtelulle, joka koskee klusiileja k, p ja t silloin, kun tuon klusiilin edellä on soinnillinen äänne eli vokaali tai soinnillinen konsonantti. Osassa tapauksia vaihtelee klusiilin pituus, esim. katto : katon, vaate : vaatteen (kvantitatiivinen astevaihtelu). Toisissa sanoissa vaihtelu koskee klusiilin laatua tai mukanaoloa, esim. koti : kodin, taide : taiteen, raapia : raavin, näky : näyn, rae : rakeen (kvalitatiivinen astevaihtelu). Yleensä sanan vartalo on perusmuodossa vahva-asteinen ja taivutusmuodossa heikkoasteinen, esim. katto : katon, nukkua : nukun (suora astevaihtelu). Eräissä sanatyypeissä taas perusmuoto on heikko- ja taivutusvartalo vahva-asteinen, esim. vaate : vaatteen, hakata : hakkaan (käänteinen astevaihtelu). Astevaihtelu ei koske kaikkia uudempia lainasanoja, slangisanoja eikä erisnimiä: autossa, jäden, Inkalle. (→ § 41–44.)