Etunimien taivutus
Yleistä taivutuksesta
Etunimet taipuvat useimmiten samalla lailla kuin äänneasultaan samantyyppiset yleisnimet. Nimi Matti taipuu samalla tavalla kuin sana ratti, Minna samalla tavalla kuin linna. Tämä koskee myös Suomessa vain jälkimmäisiksi etunimiksi hyväksyttyjä, äidin- tai isännimeen pohjautuvia nimiä (esim. Antinpoika, Maijantytär), jotka taipuvat samalla tavalla kuin yleisnimet poika ja tytär. Yhdysnimet taipuvat jälkimmäisen osansa mukaan (esim. Juha-Matti ja Veli-Matti taipuvat samoin kuin Matti).
Eräät nimiryhmät poikkeavat tästä yleisperiaatteesta:
| 1) | Nimet, joilla on yleisnimivastine. Jotkin tällaisista etunimistä taipuvat samalla tavalla kuin vastaava yleisnimi (Satu : Sadun vrt. satu : sadun), mutta useimmat poikkeavat yleisnimen taivutuksesta (Tuuli : Tuulin vrt. tuuli : tuulen). Tämän ryhmän etunimien taivuttamiseen vaikuttaa moni seikka, joten suositukset on määritetty tapauskohtaisesti. Yhtä yleissääntöä ei ole mahdollista antaa. |
| 2) | Astevaihteluttomuus. Etunimet, joissa nimen keskellä on yksi k-, p- tai t-kirjain, eivät osallistu astevaihteluun (Outi : Outin). Ne siis eroavat vastaavanlaisista yleisnimistä (vouti : voudin). Sen sijaan nimet, joissa on kaksois-k, -p tai -t, osallistuvat astevaihteluun vastaavien yleisnimien tavoin (Jukka : Jukan vrt. kukka : kukan). |
| 3) | Äänneasultaan suomen kielelle vieraat nimet. Esimerkiksi etunimet Tyra, Märta tai Gösta eivät noudata suomen kielen vokaalisointua, joten niihin ei ole mahdollista löytää taivutusmallia suomen sanastosta. Tällöin on turvauduttava yleiseen kielitajuun. |
| 4) | Vieraskieliset nimet, jotka kirjoitetaan ja äännetään eri tavalla. Esimerkiksi nimen Jack yksikön partitiivi on kirjoitusasun perusteella Jackia, englantilaisen ääntöasun [dʒæk] perusteella Jackiä. Tällaisissa tapauksissa kumpikin taivutuspääte hyväksytään. |