Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Äännejärjestelmä > Äänteiden yleisyys > § 10 Yleisyyslaskelmia eri aineistoista

§ 10 Yleisyyslaskelmia eri aineistoista

Taulukossa 1 esitetään äänteiden yleisyystietoja. Yleisimmät äänteet yleiskielisessä teksti- ja sanakirja-aineistossa ovat vokaalit i ja a ja yleisin konsonantti on t. Vokaali- ja konsonanttiesiintymien suhde on konsonanttien hyväksi noin 52 : 48. Tekstiaineistossa (yleiskieli ja murteet) painottuu niiden äänteiden määrä, jotka esiintyvät taajaan taivutustunnuksissa: n (genetiivi, illatiivi, yksikön 1. persoona, passiivi), t (partitiivi, elatiivi, ablatiivi, monikon nominatiivi), väljät vokaalit a, ä (monet sijatunnukset, A-infinitiivi, passiivi) sekä m (MA-infinitiivi, monikon 1. persoona). Puheessa tietyt sananloppuiset äänteet ovat alttiita kadolle tai assimilaatiolle, mikä selittää n:n sekä a:n ja ä:n jonkin verran pienempää osuutta murreaineistossa.

Taulukko 1: Äänteiden yleisyystietoja
Yleiskieli Murteet Perussanakirja
n = 2 491 208 % n = 420 100 % n = 983 379 %
a 11,9 i 12,8 i 11,6
i 10,6 t 9,6 a 11,4
t 9,8 a 9,5 t 8,6
n 8,7 e 8,4 s 7,4
e 8,2 s 7,9 e 6,8
s 7,9 n 7,8 u 6,6
l 5,7 l 6,1 k 6,6
k 5,3 o 5,9 n 6,1
o 5,2 k 5,8 l 5,8
u 5,1 ä 5,7 o 5,4
ä 4,6 m 4,1 r 3,9
m 3,3 u 4,1 ä 3,2
vokaalit 47,9 vokaalit 48,2 vokaalit 47,9
konsonantit 52,1 konsonantit 51,8 konsonantit 52,1
Taulukko esittää yleisimmät äänteet kolmessa erityyppisessä aineistossa: yleiskielisessä tekstissä (M. Pääkkönen 1990), murrepuheessa (Järvikoski 1985) ja Perussanakirjan hakusanoissa. Äänteiden määrät on laskettu kirjainmerkkien mukaan, pitkät vokaalit ja geminaatat kahtena. Järvikosken aineisto on foneettista kirjoitusta, muut yleiskielen mukaista. Pääkkösen aineistossa ei ole eroteltu ŋ-tapauksia n:n esiintymistä.

Yleisimmät pitkät äänteet yleiskielessä ovat t ja a (» taulukko 2). Äänteen kokonaisfrekvenssiin nähden keskimääräistä useammin pitkänä esiintyvät k, l ja ä, kun taas puolisuppeat vokaalit e, o, ö, joiden pitkät variantit ovat kielen varhemmassa vaiheessa diftongiutuneet, eivät ole yleisiä pitkänä varsinkaan sanavartaloissa. Myös konsonantit r ja s esiintyvät suhteellisen harvoin geminaattana. Tekstiaineistossa geminaatta-s kuitenkin on yleisempi kuin sanakirjan hakusanoissa, koska se on mukana taajaan esiintyvissä inessiivin päätteessä ja ss:llisissä partisiipeissa (pessyt, valaissut). Tekstissä yleisimmät geminaatat ovat tt, ll ja ss. (Pitkien vokaalien yleisyyssuhteista myös » § 18 taulukko 4.)

Taulukko 2: Pitkien äänteiden yleisyystietoja
Yleiskieli Helsingin puhekieli Perussanakirja
n = 371 680 % n = 224 096 % n = 68 914 %
tt 15,6 ii 15,9 tt 15,3
aa 15,4 ll 15,5 aa 13,6
ll 13,8 tt 15,0 kk 12,1
ii 8,2 aa 10,2 ll 10,6
ss 7,8 ää 6,5 uu 9,7
ää 6,8 ss 6,1 ii 8,1
ee 6,7 ee 5,4 ää 5,8
uu 6,5 mm 5,3 nn 5,7
nn 5,0 uu 4,5 pp 4,1
kk 4,7 kk 4,5 ss 3,5
mm 3,1 nn 4,1 yy 2,9
vokaalit 47,1     vokaalit 44,6
konsonantit 52,9     konsonantit 55,4
Taulukko esittää yleisimmät pitkät äänteet kolmessa erityyppisessä aineistossa: yleiskielisessä tekstissä (osa Suomen Kuvalehden vuoden 1987 vuosikertaa; Vainio 1996), Helsingin puhekielen 1970-luvun aineistossa (Vainio 1996) ja Perussanakirjan hakusanoissa. Suhdeluvut on laskettu kaikkien pitkien äänteiden määristä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot