Polaarinen ellipsi voi olla tyypiltään sellainen, että ensimmäinen lause on kieltolause ja jälkijaksossa on teeman lisäksi pelkkä finiittiverbi. Tällaisetkin esiintyvät ensisijaisesti rinnasteisissa lauseissa.
| Yhteinen jakso | |||
| Äiti | ei | ole ajatellut asiaa | mutta |
| isä | on. | ||
| Lukuja | ei | ole helppo muistaa | mutta |
| nimet | on. |
Myönteisestä jälkiosasta voi puuttua verbi kokonaan, jolloin ilmauksen myönteisyyttä on kannattamassa partikkeli kyllä(kin). Usein jälkiosa alkaa mutta-konjunktiolla tai muulla kontrastiivisuutta ilmaisevalla elementillä – mutta ei korrektiivisella vaan-konjunktiolla (» § 1193). Rakenteen jälkiosan finiittiverbiksi tulkitaan edeltävän kieltolauseen pääverbi. Jälkiosa voi kyllä-partikkelin lisäksi sisältää minkä tahansa nominaalisen lauseenjäsenen. Tavallisinta on teemapaikalla sijaitsevien elementtien kontrastointi. Myös teemapaikan edelle sijoittuvat elementit voidaan kontrastoida näin.
| Yhteinen jakso | |||
| Radio | ei | kuulu vakiovarusteisiin, | mutta |
| turvatyyny | kyllä. | ||
| Kesällä | en | nuku paljon | mutta |
| talvella | kyllä. |
Kontrastoitava jäsen voi etulauseessa olla myös verbin jäljessä:
Kyllä-partikkelin sisältävää rakennetta esiintyy lähinnä rinnasteisissa ilmauksissa, mutta se on mahdollinen myös ainakin konditionaalisten jos – niin ‑ilmausten niin-jaksossa:
Huom. Alkuosa voi olla kielteinen pelkästään merkitykseltään: – – [hän] kiisti vihaavansa Ranskaa – sen ydinkokeita kyllä (l).