Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Äännejärjestelmä > Suomen kielen konsonanttijärjestelmä > § 3 Konsonantit ja niiden jaottelu

§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu

Suomen äännejärjestelmään kuuluu seuraavat 13–17 konsonanttifoneemia: p, t, k, (b), d, (g), m, n, ŋ, (f), s, (š eli ʃ), h, l, r, v ja j. Puhutussa kielessä esiintyy sananrajaisissa asemissa lisäksi yksi konsonanttiäänne, glottaalinen klusiili (ʔ » § 3436), mutta se ei ole foneemi. Konsonantit jakautuvat edelleen luokkiin ääntötavan ja ääntöpaikan mukaan. (» Asetelma 2.)

Asetelma 2: Suomen konsonantit
  Labiaalit Dentaalit/ alveolaarit   Palataalit/velaarit Glottaalit
Klusiilit p (b) t d   k (g)  
Nasaalit m n   ŋ  
Frikatiivit (f) s (š)   h
Likvidat   l r      
Puolivokaalit v     j  

Soinnillisten klusiilien b ja g sekä suhu-s:n (š) ja f:n asema äännejärjestelmässä on vähemmän vakiintunut kuin muiden äänteiden (» § 6). Murteissa niistä on tunnettu vain f (osassa länsimurteita).

Nasaalin ŋ (eli ”äng-äänteen”) asema äännejärjestelmässä on marginaalinen. Foneemina se esiintyy omaperäisessä sanastossa vain geminaatassa ŋŋ, joka on nk-konsonanttiyhtymän astevaihtelupari; minimipareja ovat esim. kangas /kaŋŋas/ vs. kannas /kannas/, vangin /vaŋŋin/ vs. vankin /vankin/ [vaŋkin]. Vierassanoissa ŋ-foneemin distribuutio on jonkin verran laajempi, esim. /taŋŋo/ : /taŋŋon/, /aŋlismi/, /maŋneetti/, /douppiŋ/ (tango : tangon, anglismi, magneetti, doping).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot