Kaupunkinimistön historiaa

Oulunsalon kirkon seudun paikannimistö

Sami Suviranta

Kuvat Kartat

Oulunsalo ennen kaupungistumista: maalaistaloja ja viljelyksiä
Kuivala sai  isonvihan jälkeen uuden nimen
Uljas sotilasnimi Öörni
Rovastinlantto kuului pappilalle
Maankohoaminen synnyttää uusia saaria ja yhdistää vanhoja
Salo merkitsee saarta, mutta mistä tulee Oulu?
Oulunsalon taajama osana Oulun seudun laajenevaa kaupunkialuetta
Uusia nimiä on saatu Kourasta ja Öörnistä
Juurikastieltä käännytään Nauriskujalle ja Porkkanakujalle
Nimistössä Oulunsalon historia liittyy nykypäivään
Liitteenä Janne Saarikiven kirjoittama Oulu-nimen etymologia

Oulunsalo on rannikkokunta Oulun eteläpuolella toistakymmentä kilometriä pitkässä niemessä, joka on ennen ollut saari. Muutenkin paikkakunta on nykyään hyvin erinäköinen kuin sata tai kaksisataa vuotta sitten. Asutuksen lisääntyminen ja maankohoaminen ovat vaikuttaneet maisemaan ja myös paikannimistöön. Oulunsalon keskustan entinen maalaisilme on muuttunut 1960-luvulta lähtien kaupunkimaiseksi, ja samalla nimimaisemakin on muuttunut. Nykyisessä paikannimistössä on sekä säilyneitä vanhoja nimiä että uusia, kaavoituksen yhteydessä muodostettuja nimiä.

Kartta 1: Oulunsalo Suomen kartalla
Kartta 2: Oulun seutu

Piirros 1: Oulunsalo ennen
Piirros 2: Oulunsalo nykyisin

Kun Oulun kaupunki kasvaa, vaikutukset näkyvät myös naapurikunnissa. Kouran talon lähistö oli 1900-luvun alkupuolella vain peltolakeuksia ja metsiä, nyt se on rakennettu pientaloalueeksi. Koko Oulunsalon keskusta on muuttunut maalaiskirkonkylästä kaupunkimaisesti rakennetuksi taajamaksi, ja myös sen paikannimistöön on tullut samalla paljon uutta. Vanhat nimet ovat uudenkin nimistön pohjana, mm. keskustan osa-alueet Santaniemi ja Koura ovat saaneet nimensä paikalla olleilta maatiloilta. Toisaalta on myös luotu uusia kadunnimiä, kuten Lillukkakuja, Meiramitie ja Luutakuja, jotka eivät perustu Oulunsalon vanhaan nimistöön.

Kuva 1: Kouran tila
Kuva 2: Kerppukuja
Kuva 3: Luutakuja

Oulunsalo ennen kaupungistumista: maalaistaloja ja viljelyksiä

1800-luvulla ja vielä pitkään 1900-luvullakin Oulunsalon kirkonkylän asukkaista valtaosa oli maata viljelevää väkeä. Paikannimistössä oli maankäytön mukaisesti paljon maatilojen ja torppien nimiä ja viljelysnimiä. Niitten lisäksi oli vesistönimiä ja mm. metsikköjen nimiä.

Piirros 3: Oulunsalon kirkon seutu ennen
Piirros 4: Oulunsalon kirkon seutu nykyisin

Kirkon lähistöllä oli sennimisiä maatiloja kuin Lääkkö, Santaniemi, Öörni ja Koura. Tilojen historia ulottuu satojen vuosien taakse, jopa keskiajalle asti. Kaikki neljä ovat ainakin jossain vaiheessa olleet suuria ja varakkaitakin tiloja, mutta niiden koko on vaihdellut ajan mittaan. Öörni, joka oli alun perin sotilastorppa, vaurastui ja itsenäistyi 1700-luvulla. Myöhemmin tiloja on jaettu pienemmiksi, esimerkiksi Santaniemi jaettiin 1900-luvulla neljään osaan veljesten kesken. Santaniemen ja Lääkön vanhat päärakennukset ovat säilyneet Oulunsalon nykyisen taajama-asutuksen keskellä, Santaniemi yksityisomistuksessa ja Lääkkö kotiseutumuseona.

Kuivala sai  isonvihan jälkeen uuden nimen

Lääkkö, josta on käytetty myös vanhempaa rinnakkaisnimeä Kuivala, oli iso maatila aivan kirkon kupeessa. Tilan molemmat nimet perustuvat isäntien sukunimiin. Tila siirtyi Kuivalan suvulta Lääkön suvulle isonvihan melskeissä 1700-luvun alussa. Silloin isäntä Perttu Kuivala vietiin vangiksi Venäjälle, ja autioksi jääneen tilan otti haltuunsa Juhana Lääkkö, joka oli kotoisin pohjoisempaa Tornion Kaakamolta. Tilannimen ja sukunimen Lääkkö taustalla on vanha miehen ristimänimi Lääkkö, joka taas lienee mukaelma germaanisesta miehennimestä Läcke.

Kuva 4: Lääkkö ennen
Kuva 5: Lääkkö nykyisin

Perttu Kuivala kuului yhteen niistä kantasuvuista, jotka asettuivat jo keskiajalla viljelemään maata Oulunsalon saareen. Kuiva-nimisiä isäntiä mainitaan 1500-luvun asiakirjoissa, ja ehkä 1600-luvulla tilannimeksi ja sukunimeksi muodostui asutusnimissä tavalliseen tapaan la-päätteinen Kuivala. Pohjois-Pohjanmaan Kuiva-nimiä pidetään todennäköisesti karjalaisperäisenä. Oulunsaloon tiedetään tulleen keskiajalla asutusta etelän suunnasta kahta tietä: länsisuomalaisia meritse Pohjanlahtea pitkin ja karjalaisia Oulujärven ja Oulujoen kautta. Sukunimi Kuiva lienee karjalaista perua. Se näyttäisi olevan lähtöisin Laatokan rannoilta, missä se on saattanut olla alkujaan jonkun isännän ulkomuotoa kuvaava liikanimi. Adjektiivilla kuiva on eteläkarjalaisissa murteissa merkitys 'laiha, hoikka' (sukunimistössämme on myös esimerkiksi nimet Laihanen ja Hoikka). Samaa juurta kuin Kuiva ja Kuivala ovat itäsuomalaiset sukunimet Kuivanen ja Kuivalainen.

Naapuritila, Santaniemi, on syntynyt aikoinaan siten, että Kuivalan eli Lääkön tila on jaettu kahdeksi. Tilannimeä Santaniemi on käytetty ainakin jo 1826. Nimi on saatu sijainnista hiekkaisessa niemessä, mutta ei ole tiedossa, onko nimeä Santaniemi käytetty aikaisemmin niemen nimenä. Nimi on saatettu muodostaa myös suoraan tilannimeksi.

Uljas sotilasnimi Öörni

Oulunsalossa on ollut paljon sotilastorppia, jotka olivat Ruotsin vallan aikaan osa ruotusotaväkilaitosta. Ruotusotamiesten sukunimet poikkesivat muun väestön sukunimistä. Kun muuan oulunsalolainen Sarkkisen sukua oleva mies otti sotilaan pestin pikkuvihan aikoihin, sotaväen kirjuri antoi hänelle uuden sukunimen ja merkitsi hänet luetteloonsa nimellä Krister Örn. 'Kotkaa' merkitsevästä ruotsin sanasta saatu sotilasnimi tuli sitten myös hänen sotilastorppansa nimeksi. Öörnin torppa vaurastui, ja siitä tuli myöhemmin itsenäinen tila. Nimen kirjoitusasuna ovat vaihdelleet Örni yhdellä ö:llä ja Öörni kahdella ö:llä, mutta ääntämyksessä on aina pitkä ö ("Öörni"). Kun Öörnin tila jaettiin kahtia, toinen osa sai nimen Pikku-Öörni.

Myös tilannimi Koura on satoja vuosia vanha ja saatu sukunimestä. Uudempia asumuksia ovat olleet 1920-luvulla perustettu Pajula ja 1940-luvulla tehty Tetrilä. Pajula sai nimensä siitä, että paikalla kasvoi paljon pajua. Tetrilän nimi on oulunsalolaisessa ympäristössä vähän vieras, sillä se annettiin sota-aikana itäkarjalaisen Tetrivaaran mukaan, mistä rakennuksen hirret tuotiin. Tetrilän paikalla oli aiemminkin ollut maatila, alun perin torppa, nimeltään Salmela. Nimet Tetrilä ja Pajula jäivät lähinnä vain viralliseen käyttöön, sillä tavallisesti kyläläiset puhuivat niistä asukkaiden sukunimien mukaan Kinnusena ja Korhosena.

Rovastinlantto kuului pappilalle

Pelloilla, niityillä ja hakamailla oli omat nimensä, jotka ilmaisivat usein paikan sijainnin (Portintaus, Lääkönrajapelto, Kappelipelto, Pikkurannanpalat, Rantahaka, Kirkkohaka, Rannanniska).

Muualla Suomessa metsäalueitten ja mäkien nimet ovat yleisiä, mutta Oulunsalossa niitä on vain harvoja. Korkeuserot Oulunsalossa ovat vähäisiä, ja alavat maat olivat lähes kaikki viljelyksessä. Viljelysmaiden väliin jääneitä metsäkappaleita nimettiin sen tilan mukaan, jonka maita ne olivat (Lääkönmännikkö, Santaniemenmännikkö ja pienellä mäellä oleva Lääkönkangas).

Maanteillä ja pienemmilläkin teillä oli nimiä. Kirkon ohi kulkeva tie tunnettiin nimellä Kirkkotie. Toisaalta Kouran talon väki sanoi omassa keskuudessaan Kirkkotieksi Kourasta kirkolle vievää tietä. Tiennimiä ei vanhastaan kuitenkaan käytetty osoiteniminä, vaan asukkaiden osoitteeksi riitti Oulunsalo ja talonnimi.

Nykyinen kirkko on vuodelta 1854, ja sitä ennen samalla paikalla on ollut kirkko jo vuosisatojen ajan. Oulunsalon kirkonkylässä on monia kirkkoon ja pappeihin liittyviä paikannimiä, kuten maastonimi Rovastinlantto.

Kuva 6: Oulunsalon kirkko ennen
Kuva 7: Oulunsalon kirkko nykyisin

Merenrannan paikkoja, joita varmaan käytettiin myös heinäntekoon ja karjan laitumina, olivat Kouranranta, Piispanletto ja Rovastinlantto. Rovastinlantto, murteessa "rouvvastillantto", rinnakkaisnimiltään Papinlantto ja Pappilanlantto, oli kostea painanne Salonsalmen rannalla. Sen luona oli viljelys nimeltä Rovastinniitty. Ne olivat pappilan maata, vaikka sijaitsivat Santaniemen maiden keskellä. Vähän pohjoisempana oli myös Piispanletto-niminen niitty, jonka nimeen liittyy tarina jonkun piispan käynnistä paikalla, mutta varmaa tietoa sen nimen synnystä ei ole. Letto merkitsee monissa Länsi-Suomen murteissa 'upottavaa suota', mutta merenrannikolla sanaa on käytetty toisessa merkityksessä: 'luoto, pieni saari'. Oulunsalon niitynnimen Piispanletto taustalla lieneekin aiempi luodonnimi.

Maankohoaminen synnyttää uusia saaria ja yhdistää vanhoja

Pienten saarten nimiä ovat olleet myös Kourankari ja Vihiluoto. Kourankari oli Kouran kohdalla lähellä rantaa. Vihiluoto oli jo 1800-luvulla niemi, mutta sekin on aiemmin ollut saarena, ja nimi on peräisin siltä ajalta.

Vielä 1800-luvulla Oulunsalo oli saari, jonka erotti mantereesta kapea salmi. Salmea sanottiin Salonsalmeksi tai lyhyesti vain Salmeksi. Vanhojen asiakirjojen perusteella tiedetään sitä sanotun aikoinaan myös Sokeansalmeksi. Öörnin maiden kohdalla salmen pohjoisimmalla osalla oli nimi Öörninsalmi.

Piirros 3: Oulunsalo ennen
Piirros 4: Oulunsalo nykyisin

Maa kohoaa Oulunsalossa ja kaikkialla Perämeren rannoilla lähes metrin verran sadassa vuodessa. Kun maasto on laakeaa, rantaviiva muuttuu paljon jo yhden ihmisiän aikana. Entiset salmet ja lahdet jäävät kuiville, saarista tulee niemiä, ja matalikoilla luotoja nousee merenpinnan yläpuolelle. Oulunsalon kunta muodostaa nykyisin laajan niemen, joka pistää Perämereen kohti Hailuotoa, mutta alkujaan Oulunsalon nimi on ollut saarennimi.

Salo merkitsee saarta, mutta mistä tulee Oulu?

Nimen loppuosana olevan sanan salo merkitys onkin alkujaan ollut 'suuri saari'. Sana on omaksuttu varhaiskantasuomeen lainasanana balttilaisista kielistä, ja sillä on nykyisissä liettuan ja latvian kielissä 'saarta' merkitsevät vastineet. Suomessa sen merkitys on sittemmin muuttunut niin, että salo merkitsee nykysuomessa 'suurta metsäaluetta', mutta lukuisissa saarennimissä näkyy vielä sanan vanha merkitys. Oulunsalon pitäjää on yleisesti sanottu myös lyhentyneellä nimellä Salo.

Saarennimi Oulunsalo on syntynyt keskiajalla, maankohoamisesta ja historian tiedoista päätellen ehkä vuosien 1000 ja 1300 välillä. Varhaisin asiakirjatieto nimestä on vuodelta 1443 (Owlansala), joten Oulunsalon nimi on joka tapauksessa paljon vanhempi kuin Oulun kaupunki, joka perustettiin 1605. Jo ennen sitä oli Oulujoen suulla tosin kauppapaikka. Joennimi on kuitenkin kauppapaikkaa vanhempi, joten Oulunsalon nimen alkuperäinen sisältö voisi olla "suuri saari, joka on Oulujoen kohdalla".

Oulujoki, joka laskee Oulujärvestä, on ollut olemassa – tosin nykyistä lyhyempänä jokena – jo silloin, kun nykyiset Oulu ja Oulunsalo olivat vielä meren peittämiä. Suurella järvellä ja sen laskujoella on varmasti ollut jotkin nimet ikimuistoisista ajoista asti. Ikivanhat paikannimet ovat vain usein muuttuneet aikojen saatossa niin, että niiden taustaa ei enää saa selville. Sekin on epävarmaa, kumpi on koko nimipesyeen kantanimi, joennimi vai järvennimi.

Jouko Vahtola arvelee Oulujokilaakson historiassa, että Oulujärvi on kantanimi, ja liittää sen syntynsä puolesta hämäläisten eränkävijöiden antamien Sisä-Suomen lukuisten Oulu-, Oula-alkuisten paikannimien joukkoon. Hämäläiset käyttivät murteessaan kyllä sanaa oulu, oula 'tulviva vesi', mutta on vaikea uskoa, että suuren järven ja joen vanhat nimet olisivat hävinneet jäljettömiin heidän ulottaessaan retkensä sinne noin tuhat vuotta sitten.

Jos nimet ovat hämäläisten eräilyä vanhempaa perua, ne voivat hyvin olla lainanimiä, jotka on omaksuttu seudulla varhemmin asuneelta saamenkieliselta väestöltä. Taustalla voisi Janne Saarikiven mukaan olla esimerkiksi saamen sana oalli 'uoma, väylä' (tai sen kantamuoto), jolloin joennimi olisi kantanimi. Sen syntyä on vaikea ajoittaa tarkemmin, mutta ikä voi olla jopa useita tuhansia vuosia.

Liite: Oulu-nimen etymologia

Oulunsalon taajama osana Oulun seudun laajenevaa kaupunkialuetta

Oulunsalon kirkon seutu on viime vuosikymmeninä muuttunut maalaiskylästä taajamaksi, jossa on kerrostaloja ja pientaloja, teollisuutta ja hallinto- ja liikerakennuksia. Taajama on kasvanut nopeasti hyvien liikenneyhteyksien ja Oulun kaupungin läheisyyden takia. Pellot ja metsät ovat suurelta osin muuttuneet rakennetuksi alueeksi.

Maankohoamisen takia rantaviiva on siirtynyt, ja esimerkiksi Kourankari ja Koivukari ovat osa mannermaata, ja niiden nimillä tarkoitetaan nykyisin vähäisiä maankohoumia. Oulunsaloa ennen mantereesta erottaneen Salonsalmen tilalla on enää oja, josta käytetään tavallisimmin nimeä Salmioja.

Uusia nimiä on saatu Kourasta ja Öörnistä

Taajamassa tarvitaan paljon asuma-alueiden nimiä ja teiden osoitenimiä. Oulunsalossa niiden nimeämisessä on hyödynnetty luontevasti tietoja paikallisesta historiasta ja vanhoista paikannimistä. Keskustan osa-alueita on nimetty vanhojen tilojen ja torppien nimien mukaan (Santaniemi, Koura, Öörni). Tiennimiä on saatu samoin asumusten nimistä (Kourantie, Öörnintie, Pikku-Öörnin tie, Tetrilänkuja, Salmelantie, Pajulantie) ja muista paikannimistä (Kouranhaantie, Salmiojantie).

Kirkon ohi kulkeva Kirkkotie on edelleen olemassa, samannimisenä kuin ennenkin – nyt vain myös virallisen kadunnimen ja osoitenimen asemassa. Oulunsalon historiaan perustuu kirkon eteläpuolella olevan, seurakuntatalon ohi Lääkölle kulkevan tien nimi Uhrikirkonkuja. Aikaisempi kirkko oli kuuluisa uhrikirkko. Kirkkoon liittyviä aiheita on käytetty myös joidenkin vähän etäämpänä kirkolta olevien teiden nimissä (Kirkkoväärtintie, Kellonsoittajankuja).

Tiennimissä on myös joitain muistonimiä, jotka on annettu paikkakunnan merkkihenkilöiden mukaan. 1800-luvulla elänyt kirjailija Pietari Päivärinta oli Oulunsalossa jonkin aikaa lukkarina, ja hänen muistoaan pitää esillä Kourassa oleva Päivärinnantie.

Oulun lentokenttä on 1950-luvulta lähtien ollut Oulunsalon keskustan länsipuolella, ja keskustaa halkova pääväylä on nimetty sen mukaan (Lentokentäntie). Kaksi muuta päätietä ovat Hailuodontie ja Kempeleentie, sillä ne johtavat naapurikuntiin Hailuotoon ja Kempeleeseen.

Juurikastieltä käännytään Nauriskujalle ja Porkkanakujalle

Kaupungeissa ja muissa taajamissa käytetään nimenmuodostuskeinona usein aihepiirinimeämistä, kun vanha paikannimistö ei riitä pohjaksi kaikkeen. Silloin valitaan aihepiiri, jonka avulla voidaan muodostaa joukko uusia kadunnimiä ja muita tarvittavia paikannimiä, kuten puistojen ja aukioitten nimiä. Aihepiiri ankkuroituu paikkaan parhaiten, jos se liittyy tavalla tai toisella paikkakunnan historiaan, elinkeinoihin tai luontoon.

Oulunsalossa kirkon lähialueilla on käytetty laajasti aihepiirinä puutarhakasveja, mm. marjoja (Lillukkakuja, Sinivatukkakuja, Mesimarjakuja) ja mausteita (Meiramitie, Tillitie, Sahramikuja). Nämä eivät ole erityisesti juuri Oulunsaloon liittyviä aihepiirejä, vaan ne on valittu lähinnä vain mukavien mielleyhtymien takia. Nimistön marjat, mausteet ja muut kasviaiheet ovat peräisin vuonna 1965 tehdystä Oulunsalon ensimmäisestä rakennuskaavasta.

Uudella omakotialueella Pitkälläkankaalla kadunnimiä on annettu lehtipuihin liittyvän aihepiirin mukaan (Kerppukuja, Luutakuja, Vastakuja). Kerppuja lampaitten syötäväksi, luutia lakaisuun ja vastoja saunaan on valmistettu sitomalla lehdeksiä kimpuksi.

Aihepiirinimeämisestä voi olla sekä hyötyä että haittaa tiennimen paikantamisessa. Vähänkin Oulunsaloa tuntevan on helppo muistaa, että mausteennimityksiä sisältävät tiennimet ovat Öörnissä tai Kourassa, kun taas Santaniemessä on marja-aiheisia ja keskustan kaakkoislaidalla Päällystässä juurikasaiheisia nimiä. Toisaalta jos alueella on suuri määrä samankaltaisia mielikuvia herättäviä tiennimiä, ne saattavat sekaantua toisiinsa. Oulunsalolainen saattaa tietää jonkun talon olevan "täällä juurikkaitten puolella", muttei millään opi ulkoa, missä järjestyksessä ovatkaan Nauriskuja, Porkkanakuja, Retiisikuja ja Lanttukuja.

Nimistössä Oulunsalon historia liittyy nykypäivään

Perämeren saareen nousi kalastajien ja maanviljelijöiden asumuksia ja kirkkokin, saari muuttui niemeksi, ja lopulta kirkonkylästä tuli osa Oulun kaupunkiseutua. Paikannimien tarve on jokaisena aikakautena erilainen. Tilannimien ja viljelystennimien sijasta tarvitaan nykyisin alueennimiä, kadunnimiä ja mm. puistonnimiä.

Osa rakennetun ympäristön vanhoista paikannimistä jää käytöstä ja unohtuu, osa säilyy samatarkoitteisina kuin ennenkin, osa nimistä taas jatkaa elämäänsä toisenlajista paikkaa tarkoittavina. Samalla syntyy tietoisen suunnittelun tuloksena kokonaan uusiakin nimiä tuoreimmaksi tasoksi monikerroksiseen paikannimistöön. Pitkäikäiset nimet, kuten Santaniemi ja Koura, ja vanhaa ainesta sisältävät nimet, kuten Öörnintie, välittävät nykyisille asukkaille tietoa paikan aiemmista vaiheista.

KIRJALLISET LÄHTEET

MUUT LÄHTEET

LIITE 

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 125