Oikeinkirjoitus

Eksonyymien käyttö

Eksonyymit ovat paikannimiä, jotka ovat aikojen kuluessa vakiintuneet eri kieliin paikallisesta asusta poikkeavassa – käännetyssä tai muunnetussa – muodossa. Paikallisia eli omakielisiä (”oikeita”) nimiä sanotaan endonyymeiksi.

Eksonyymejä on häviävän pieni osa maailman lukemattomista paikannimistä, mutta monet niistä ovat paljon käytettyjä. Kussakin maassa ne kuuluvat kielenhuollon piiriin samoin kuin kyseisen maan omatkin paikannimet. Eksonyymeistä pyritään julkaisemaan luetteloita, joissa niiden oikeinkirjoitus on standardoitu.

Eksonyymien määrä ei ole vakio. Uusia syntyy ja vanhoja häviää luontaistakin tietä, mutta maailman paikannimistöä standardoiva YK:n asiantuntijaelin UNGEGN suosittaa, että kansainvälisen tiedonvälityksen helpottamiseksi niiden määrää tulisi pyrkiä vähentämään myös tietoisesti, virallisen kielenhuollon avulla.

Kokonaan eksonyymeistä ei kuitenkaan ole mahdollista eikä aiheellistakaan luopua. Seuraavassa esitellään joitakin asiayhteyksiä, joissa niiden käyttö on tarpeellista ja suotavaa.

Paikan laji

Paikan lajilla on merkitystä siinä, käytetäänkö paikasta eksonyymiä vai endonyymiä.

Maat. Suurin osa maiden (itsenäisten valtioiden ja niiden merentakaisten erillisalueiden) nimistä on mukautettu vastaanottajakielten mukaiseen asuun, eli suomen kielessä niistä on tullut suomen kielen ääntämykseen ja oikeinkirjoitukseen sopeutettuja eksonyymejä. Suomenkielisessä viestinnässä niiden käyttö on tavallista ja suotavaa. Paikalliset kirjoitusasut on tarpeen mainita yleensä vain tietosanakirjoissa, sanakirjoissa ja vastaavissa erityisjulkaisuissa, esimerkiksi normatiivisissa maiden nimien luetteloissa. − Maiden pitkiä virallisia nimiä käytetään tietosanakirjoissa, sanakirjoissa, maiden nimien luetteloissa sekä lainsäädännössä ja hallituksen virallisessa kirjeenvaihdossa.

Maanosat. Maanosat ja mantereet ovat suuria, maiden rajat ylittäviä alueita, joille on kaikissa kielissä omat nimensä. Suomenkielisissä teksteissä ja kartoissa niistä käytetään pelkästään suomalaismuotoja. Muunkielisiä nimiä ei mainita edes tietosanakirjoissa.

Muiden suurten alueiden nimet. Suurista historiallisista ja maantieteellisistä alueista sekä suurista luonnonpaikoista ja kielirajat ylittävistä luontokohteista käytetään tavallisesti pelkkää suomalaisnimeä samoin kuin maanosistakin. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi

Länsi-Eurooppa, Skandinavia, Kaakkois-Aasia, Lähi-itä, Atlasmaat, Guinea, Latinalainen Amerikka, Länsi-Intia, Andit, Tiibetin ylänkö, Elbe (sama paikallisesti myös saksaksi, tšekiksi Labe), Tonava (paikallisia nimiä kuusi).

Suurissa maantieteellisissä kartastoissa, tietosanakirjoissa ja sanakirjoissa mainitaan myös paikalliset nimet.

Meret. Valtameristä käytetään suomalaisnimiä. Kuten maanosat, nekin ovat laajoja, ja rannikkovaltioissa niistä on käytössä lukuisia paikallisia nimiä. Koko merialuetta tarkoittavina ne ovat oppitekoisia ja vakiintuneet käyttöön kautta maailman erikielisinä käännöksinä. Myös pienempien merialueiden, suurten merenlahtien, merivirtojen ja tunnetuimpien merenpohjan muotojen nimistä voi useimmiten käyttää suomenkielistä eksonyymiä. Paikalliset nimet mainitaan yleensä vain suurissa maantieteellisissä kartastoissa, tietosanakirjoissa, sanakirjoissa ja muissa erityisjulkaisuissa. Esimerkkejä:

Atlantti, Intian valtameri, Tyynimeri, Eteläinen päiväntasaajanvirta, Golfvirta, Itä-Tyynenmeren selänne, Baleaarienmeri, Egeanmeri, Meksikonlahti, Bengalinlahti, Guineanlahti, Atlantin keskiselänne eli Keski-Atlantin selänne.

Kaupungit. Kaupunkien nimistä käytetään niitä suomalaisnimiä, jotka ovat kieleemme pitkän ajan kuluessa vakiintuneet. Niitä ovat monet lähialueiden kaupunkien ja monien maiden pääkaupunkien nimet, kuten Tukholma, Tallinna, Pietari, Lontoo, Pariisi ja Jerusalem. Useimmat kaupungit tunnetaan suomen kielessäkin omilla nimillään, kuten Madrid, Napoli, New York, Reykjavík ja Sofia.

Nimen käyttöyhteys

Muodollisuuden aste. Jos nimivaihtoehtoja on useita, nimi valitaan tilanteen mukaan. Mitä virallisempi ja muodollisempi tilanne on, sitä virallisempi nimimuoto valitaan. Tämä tulee selvimmin esiin maiden ja alueiden nimissä. Valtiollisissa ja diplomaattisissa yhteyksissä käytetään esimerkiksi maista pitkää virallista nimeä (vrt. Suomen tasavallan presidentti), mutta päivänkohtaisessa uutisoinnissa lyhyitä nimiä.

Yhdistynyt kuningaskunta, viralliselta pitkältä nimeltään Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, on yleiskielisessä viestinnässä tavallisesti Britannia tai Iso-Britannia. Viimeksi mainitut nimet ovat epävirallisia mutta yleiskielessä neutraaleja, ja niiden vastineita käytetään muissakin maissa ja kielissä. Sen sijaan Englanti on vain yksi osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Nimitys Englannin pääministeri on syrjäytynyt Britannian pääministerin tieltä, ja Englannin kuningattaresta käytetään myös nimitystä Britannian hallitsija. Sen sijaan esimerkiksi jalkapalloilussa valtakunnan pääalueet Englanti, Wales, Skotlanti ja Pohjois-Irlanti esiintyvät itsenäisinä maina.

Käsiteltävä ajanjakso. Nimet liittyvät aikaansa: Pietari oli vuosina 1924–91 Leningrad, Etiopia ennen vuotta 1945 Abessinia, Rhodesian perillisiä ovat Sambia ja Zimbabwe. Kunkin aikakauden kohteista käytetään niiden aikaisia nimiä, sillä nimen tarkoittama alue on saattanut olla kokonaan toinen kuin nykyään. Selvyyden vuoksi voi ilmaista, millä nimellä tai nimillä sitä nykyään kutsutaan.

On myös tilanteita, jolloin menneeseen aikaan ja paikkaan liittyvällä nimellä ei ole siihen samaistettavaa nykyaikaista vastinetta. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi historialliset valtakunnat (kuten Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta).

Nimen tunnistettavuus. On tilanteita, jolloin on tarpeen merkitä näkyviin sekä eksonyymi että endonyymi. Jos paikasta käytetään suomalaisasua, paikallinen nimi voidaan merkitä sulkeisiin sen jälkeen. Tällainen tarve saattaa ilmetä esimerkiksi silloin, kun kerrotaan jostain ulkomaisesta kohteesta, jonka paikallisen nimen tuntemus on lukijakunnalle tärkeä muiden viestimien seuraamisen tai paikalle matkustamisen vuoksi tai sen varmistamiseksi, että nimi osataan yhdistää oikeaan paikkaan myös kartalla.

Jos suomenkielistä muotoa ei ole, käytetään paikallista nimeä. Kirjoitusasu on syytä tarkistaa etenkin silloin, kun nimi on siirretty toisesta kirjoitusjärjestelmästä omaamme.

Nimenosien kääntäminen. Toisinaan selkeys saattaa edellyttää eksonyymin tai endonyymin muuntamista ymmärrettävämmäksi kääntämällä osa nimestä.

Tavallista on suomentaa nimiin kuuluvat sidesanat ja sellaiset helposti käännettävät nimenosat, joilla ilmaistaan ilmansuuntaa (etelä, pohjois-), kokoa (iso, pieni) tai ikää (uusi, vanha):

Newfoundland ja Labrador (tai Newfoundland-Labrador), Etelä-Dakota, Iso-Karoo, Pieni-Ljahov, Uusi-Guinea.

Joskus voi olla selkeyden vuoksi tarpeen lisätä yksiosaiseen eksonyymiin sen lajin ilmaiseva suomenkielinen termi, esimerkiksi Kongo → Kongojoki.

Kaksiosaisten endonyymien ymmärrettävyyttä voi puolestaan parantaa suomentamalla niihin kuuluvan termin, esimerkiksi lago Gatún → Gatúninjärvi, Dogger Bank → Doggermatalikko, Kaliningradskaja oblast → Kaliningradin alue. Julkaisussa on mukana runsaasti myös tällaisia nimiä.


Sivun alkuun