Kirjallisuutta lukuun Pronominit ja muut pro-sanat

Allwood, Jens – Andersson, Lars-Gunnar – Dahl, Östen

1980: Logiikka ja kieli. Suomentanut Paavo Siro. Helsinki: Gaudeamus.

Barwise, John – Cooper, Robin

1981: Generalized quantifiers and natural language. – Language and Philosophy 4 s. 159–219.

Branch, Hannele

2001: ”Montaa” kielivirheenä: Näkymättömän käden jäljillä. – Vir. 105 s. 193–215.

Diessel, Holger

1999: Demonstratives: Form, function and grammaticalization. Typological studies in language. 42. Amsterdam: John Benjamins.

Erringer, Anu

1996: The functions of demonstrative adjectives semmoinen, tämmöinen and tuommoinen in Finnish conversations. [M.A. thesis.] Boulder: University of Colorado, Department of Linguistics.

Forsberg, Hannele

1995: Kysymyssanojen indefiniittistä käyttöä suomen murteissa. – Murteiden matkassa: Juhlakirja Alpo Räisäsen 60-vuotispäiväksi. Studia Carelica Humanistica. 6 s. 37–69. Joensuu: JoY:n humanistinen tiedekunta.

Hakulinen, Auli

1982a: Itse-sanan merkityksestä ja käytöstä. – Vir. 86 s. 43–57.

Haspelmath, Martin

1997b: Indefinite pronouns. Oxford studies in typology and linguistic theory. Oxford: Clarendon Press.

Ikola, Osmo

1995: Itse-sanan syntaktinen käyttö suomen yleiskielessä ja murteissa. – SJ 37 s. 25–54.

Ikola, Osmo – Palomäki, Ulla – Koitto, Anna-Kaisa

1989: Suomen murteiden lauseoppia ja tekstikielioppia. SKST. 511. Helsinki: SKS.

Itkonen, Terho

1979d: Zur Semantik und Pragmatik der Finnischen Demonstrativa. – Gläser, Cristoph – Pusztay, János (toim.): Festschrift für Wolfgang Schlachter zum 70. Geburtstag. Veröffentlichungen der Societas Uralo-Altaica. 12 s. 113–127. Wiesbaden: Harrassowitz.

Karlsson, Göran

1960: Numerustutkielmia: Kirjoituksia suomen kielen yksikön ja monikon käytöstä. TL. 19. Helsinki: SKS.

Karlsson, Göran

1971: Kardinaalilukusanaa edeltävän attribuutin numeruksesta. – SJ 13 s. 52–80.

Karttunen, Lauri

1975: On the syntax of the word paljon in Finnish. – Ariste, Paul (toim.): CIFU III:I s. 227–235. [Congressus Tertius Internationalis Fenno-Ugristarum: Tallinnae habitus 17.–23.VIII.1970.] Tallinn: Valgus.

Kuiri, Kaija

1999: Ilmaus ”X on sellainen että Y” suomen puhekielessä. – Vir. 103 s. 378–401.

Laitinen, Lea

1992: Välttämättömyys ja persoona: Suomen murteiden nesessiivisten rakenteiden semantiikkaa ja kielioppia. SKST. 569. Helsinki: SKS.

Laitinen, Lea

1995: Nollapersoona. – Vir. 99 s. 337–358.

Larjavaara, Matti

1990: Suomen deiksis. Suomi. 156. Helsinki: SKS.

Larjavaara, Matti

1991: Aspektuaalisen objektin synty. – Vir. 95 s. 372–408.

Laury, Ritva

1994: Se ensimaininnan pronominina puhutussa suomessa. – Vir. 98 s. 449–453.

Laury, Ritva

1996a: Pronouns and adverbs, figure and ground: The local case forms and locative forms of the Finnish demonstratives in spoken discourse. – SKYV 1996 s. 65–92. Turku: SKY.

Laury, Ritva

1997: Demonstratives in interaction: The emergence of a definite article in Finnish. Studies in discourse and grammar. 7. Amsterdam: John Benjamins.

Lehessalo, Pirjo

1983: Joku ja jokin Helsingin puhekielessä. Laudaturtyö. HY, SKL.

Länsimäki, Maija

1995: Montaa-partitiivi. – Kielikello 2/1995 s. 18–22.

Mantila, Harri

1997: Johdanto. – Makkonen – Mantila (toim.) 1997 s. 1–23.

Mielikäinen, Aila

1986: Relatiivipronominit nykypuhekielessä. – Mielikäinen, Aila (toim.): Nykysuomalaisen puhekielen murros: Jyväskylän osatutkimus, raportti 4. JY:n suomen kielen laitoksen julkaisuja. 32 s. 99–126. Jyväskylä: JY.

Mielikäinen, Aila

1991: Murteiden murros: Levikkikarttoja nykypuhekielen piirteistä. JY:n suomen kielen laitoksen julkaisuja. 36. Jyväskylä: JY.

Paunonen, Heikki

1995b [1982]: Suomen kieli Helsingissä. Huomioita Helsingin puhekielen historiallisesta taustasta ja nykyvariaatiosta. Helsinki: HY, SKL.

Pääkkönen, Irmeli

1988: Relatiivisanan valinta. SKST. 481. Helsinki: SKS.

Räikkälä, Anneli

1986a: Toinen toistaan. – Kielikello 3/1986 s. 22–23.

Seppänen, Eeva-Leena

1998: Läsnäolon pronominit: tämä, tuo, se ja hän viittaamassa keskustelun osallistujaan. SKST. 715. Helsinki: SKS.

Siro, Paavo

1993: Logiikan merkkikieli ja luonnollisen kielen lauseoppi. – Systeemi ja poikkeama: Juhlakirja Alho Alhoniemen 60-vuotispäiväksi 14.5.1993. TYSYKLJ. 42 s. 321–333. Turku: TY.

Sulkala, Helena

1990: Resiprookkisuuden ilmaisemisesta suomessa ja virossa. – Jakab, László – Keresztes, László – Kiss, Antal – Maticsák, Sándor (toim.): CIFU VII:3B s. 268–273. [Congressus Septimus Internationalis Fenno-Ugristarum: Debrecen 27.VIII.–2.IX.1990.] Debrecen: Kossuth Lajos Tudományegyetem.

Suojanen, M. K.

1977: Mikael Agricolan teosten indefiniittipronominit: Totalitiivit. SKST. 334. Helsinki: SKS.

Suomen murteiden sanakirja.

1985–2003. [Osat I–VII sekä Johdanto.] KKTKJ. 36. Helsinki: KKTK, [Valtion] Painatuskeskus, Edita, SKS.

Teleman, Ulf – Hellberg, Staffan – Andersson, Erik

1999a: Svenska Akademiens grammatik 2: Ord. Stockholm: Svenska Akademien, Norstedts Ordbok.

Tuomikoski, R.

1969: Asemoisilmaustemme luokittelusta. Suomi. 114:4. Helsinki: SKS.

Vendler, Zeno

1967a: Each and every, any and all. – Vendler, Zeno: Linguistics in philosophy s. 70–96. Ithaca, New York: Cornell University Press.

Vikberg, Annikki

1997: ”Jos minnuu ottaa päähän nii sillo ruppeen puhumaan et minä”: Persoonapronominit nykypuhekielessä. – Makkonen – Mantila (toim.) 1997 s. 45–58.

Vilppula, Matti

1989a: Havaintoja hän- ja he-pronominien käytöstä suomen murteissa. – Vir. 93 s. 389–400.

Vilppula, Matti

1989b: ”Ketä se oli kun pölli mun kirjan”. – Kielikello 3/1989 s. 12–15.

Ylikahri, Kristiina

1996: Referoinnin laajentumat: hän-, he- ja se-, ne-pronominien käytöstä Siikaisten murteessa. – Vir. 100 s. 182–203.

Yli-Vakkuri, Valma

1979: Partitiivisubjektin toiset juuret: Eräs kvantiteetin ilmaisujärjestelmän ilmentymä. – Sanomia: Juhlakirja Eeva Kangasmaa-Minnin 60-vuotispäiväksi 14.4.1979. TYSYKLJ. 9 s. 155–192. Turku: TY.