Kirjallisuutta lukuun Verbijohdokset

Alanen, Kaisa
1996: Deverbaalisen ELE-suffiksin semanttiset funktiot. Sivulaudaturtyö. TaY, suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.
Cannelin, Knut
1930a: Havaintoja suomenkielen denominaalisten johdannaisverbien alalta. – Juhlajulkaisu tohtori E. A. Tunkelon täyttäessä 60 vuotta 27.IV.1930. Suomi. V:10 s. 19–35. Helsinki: SKS.
Cannelin, Knut
1932: Finska språket: Grammatik och ordbildningslära. Helsingfors: Holger Schildts förlag.
Comrie, Bernard
1985a: Causative verb formation and other verb-deriving morphology. – Shopen (toim.) 1985b s. 309–348.
Haipus, Marjatta – Pääkkönen, Helvi
1980: Nykysuomen denominaalisista verbijohdoksista. OY:n suomen ja saamen kielen laitoksen tutkimusraportteja. 19. Oulu: OY.
Hakulinen, Lauri
1979: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4., korjattu ja lisätty painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Itkonen, Erkki
1966: Kieli ja sen tutkimus. Universitas. 4. Porvoo: WSOY.
Itkonen, Terho
1970b: Nykysuomen johto-oppia. [Laila Lehikoisen tekemät muistiinpanot Itkosen luennoista. Käsikirjoitus.] HY, SKL.
Kangasmaa-Minn, Eeva
1977: Verbien piiloderivaatiosta. – SJ 19 s. 5–25.
Kangasmaa-Minn, Eeva
1982: Derivaatiokielioppia 1: Verbijohdokset. – SJ 24 s. 43–63.
Karttunen, Kaarina
1979: Nykyslangin sanakirja. Porvoo: WSOY.
Kiuru, Silva
1991: Joko potilaskin hoituu? – Kielikello 3/1991 s. 13–15.
Kiviniemi, Eero
1971: Suomen partisiippinimistöä: Ensimmäisen partisiipin sisältävät henkilön- ja paikannimet. SKST. 295. Helsinki: SKS.
Koivisto, Vesa
1988: Mikael Agricolan ise-deskriptiiviverbit. – Kalliokoski, Jyrki – Leino, Pentti – Pyhtilä, Pertti (toim.): Kieli 3 s. 77–92. Helsinki: HY, SKL.
Koivisto, Vesa
1991: Suomen verbikantaisten UtU-verbijohdosten semantiikkaa. Suomi. 161. Helsinki: SKS.
Koivisto, Vesa
1995a: Itämerensuomen refleksiivit. SKST. 622. Helsinki: SKS.
Koivisto, Vesa
1995b: Suomen implisiittisten refleksiivien semanttinen tulkinta. – Vir. 99 s. 25–44.
Koski, Mauno
1978: Suomen sananjohdon perustyypit. – Papers from the conference on general linguistics. SKYJ. 2 s. 103–117. Turku: SKY.
Koski, Mauno
1981: Mitä leksikaalistuminen on? – Sananmuodostuksen ongelmia. SKYJ. 7 s. 5–27. Turku: SKY.
Koski, Mauno
1982: Suomen johto-opin morfologiaa. Fennistica. 4. Turku: Åbo Akademi, suomen kielen laitos.
Kulonen-Korhonen, Ulla
1985: Deverbaalisten U-verbijohdosten semantiikkaa. – Vir. 89 s. 290–309.
Kytömäki, Leena
1977: Suomen verbijohdosten generointia. Lisensiaatintyö. TY, suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos.
Kytömäki, Leena
1978: Kuratiivikausatiivit. – Rakenteita: Juhlakirja Osmo Ikolan 60-vuotispäiväksi 6.2.1978. TYSYKLJ. 6 s. 129–150. Turku: TY.
Kytömäki, Leena
1989: Teettoverbit: Johdon ja taivutuksen välimaastoa. – SJ 31 s. 61–79.
Kytömäki, Leena
1990: Nominikantaisten verbijohdosten rakennemalleja. – SJ 32 s. 49–73.
Kytömäki, Leena
1991: Miksi emme hienoksu ja diivaksu, vaikka oudoksumme ja kummaksumme? Suhtautumista ilmaisevat ksu-, ksy-, ksi-johtimiset verbit. – Kieliposti 3/1991 s. 20–26.
Kytömäki, Leena
1992: Suomen verbiderivaation kuvaaminen 1600-luvulta nykypäiviin. TYSYKLJ. 40. Turku: TY.
Kytömäki, Leena
1993: Verbijohdosten typologia, sanakirjamerkitys ja käyttö. – Systeemi ja poikkeama: Juhlakirja Alho Alhoniemen 60-vuotispäiväksi 14.5.1993. TYSYKLJ. 42 s. 259–271. Turku: TY.
Laakso, Johanna
1989: Muodon ja funktion suhteesta itämerensuomen verbinjohtimistossa. – Vir. 93 s. 50–69.
Laakso, Johanna
1990: Translatiivinen verbinjohdin NE itämerensuomalaisissa kielissä. SUST. 204. Helsinki: SUS.
Laakso, Johanna
1997: On verbalizing nouns in Uralic. – Finnisch-Ugrische Forschungen 54 s. 267–304.
Lehtinen, Raija
1976: Nykysuomen 2-tavuisten i-vartaloisten verbien semanttista ryhmittelyä. – Lehtinen, Raija – Lehtinen, Tapani – Nuolijärvi, Pirkko – Paunonen, Heikki (toim.): Kielitieteellisiä lehtiä: Kotikielen Seuran sadannen toimintavuoden täyttyessä. Suomi. 120:4 s. 63–87. Helsinki: SKS.
Lehtinen, Tapani
1979: Itämerensuomen verbien historiallista johto-oppia: Suomen avajaa, karkajaa -tyyppiset verbit ja niiden vastineet lähisukukielissä. SUST. 169. Helsinki: SUS.
Lehtinen, Tapani
1983: Suomen konditionaalin morfologisesta ja semanttisesta motivaatiosta. – Vir. 87 s. 482–507.
Lehtinen, Tapani
1993: Korrelaatio sananmuodostustekijänä: Suomen aise-, äise-loppuisten verbien derivaatio- ja merkityshistoriaa. – Vir. 97 s. 171–186.
Leiwo, Matti
1977: About emotive expressions in Finnish. – Sinor, Denis (toim.): Studies in Finno-Ugric linguistics: In honor of Alo Raun. Indiana University Uralic and Altaic series. 131 s. 141–154. Bloomington: Indiana University.
Länsimäki, Maija
1987: Suomen verbikantaiset in : ime -johdokset. SKST. 469. Helsinki: SKS.
Löflund, Juhani
1998: Suomen kirjoitetun yleiskielen passiivi. Turku: Åbo Akademis förlag.
Mikone, Eve
2002: Deskriptiiviset sanat: Määritelmät, muoto ja merkitys. SKST. 879. Helsinki: SKS.
Ojanen, Jussi – Uotila-Arcelli, Eeva
1977: Suomen kielen frekventatiivi- ja momentaaniverbien derivaatio. – Vir. 81 s. 245–264.
Ojanen, Jussi – Uotila-Arcelli, Eeva
1979: Suomen kielen verbien derivaatiomekanismeista. – Vir. 83 s. 1–8.
Ojutkangas, Krista
1997: Suomen ja viron U- ja ne-verbijohdosten käytön vertailua. – Vir. 101 s. 358–379.
Pajunen, Anneli
2001: Argumenttirakenne: Asiaintilojen luokitus ja verbien käyttäytyminen suomen kielessä. Suomi. 187. Helsinki: SKS.
Pennanen, Esko
1984: Havaintoja suomen teettoverbeistä. – Vir. 88 s. 431–443.
Penttilä, Aarni
1963: Suomen kielioppi. 2., tarkistettu painos. Porvoo: WSOY. [S. 308–323]
Räisänen, Alpo
1979: Segmentaation ongelmasta suomen kielen johto-opissa. – Vir. 83 s. 167–178.
Räisänen, Alpo
1985: Suomen kielen ne- ja ntu-, nty-johtimiset translatiiviverbit. – Vir. 89 s. 1–32.
Räisänen, Alpo
1987: Miten uudet aa-, ää -loppuiset supistumaverbit tulevat nykysuomeen? – Vir. 91 s. 491–502.
Räisänen, Alpo
1988: Suomen kielen u-johtimiset verbit. Suomi. 141. Helsinki: SKS.
Saarinen, Sirkka – Labádi, Gizella
1991: Suomen ja unkarin denominaalisesta verbinjohdosta. – Alhoniemi, Alho – Nyirkos, István – Paunonen, Heikki (toim.): Suomi ja unkari rinnakkain: Suomalais-unkarilaisia kontrastiivisia tutkielmia. TYSYKLJ. 38 s. 84–98. Turku: TY.
Sadeniemi, Matti
1946: utu ~ ntu -loppuisista rinnakkaisverbeistä. – Vir. 50 s. 187–191.
Saukkonen, Pauli
1970: Nykysuomen johto-oppia I. – Vir. 74 s. 197–202.
Siiroinen, Mari
2001: Kuka pelkää, ketä pelottaa: Nykysuomen tunneverbien kielioppia ja semantiikkaa. SKST. 844. Helsinki: SKS.
Siro, Paavo
1996: Lauseopin periaatteita: Kaksitoista artikkelia. [Toim. Pentti Leino.] Helsinki: HY, SKL.
Suihkonen, Pentti
1994: Frekventatiividerivaatio suomen murteissa: Morfologis-fonologista tarkastelua. SKST. 613. Helsinki: SKS.
Tuominen, Aksu
2001: Aamulla piti lährettämän mut sis se meno laapahti: Suomen ahta‑, ähtä-loppuisten verbien morfologista, semanttista ja pragmaattista tarkastelua. Pro gradu -tutkielma. HY, SKL.
Wiik, Kalevi
1975a: Suomen frekventatiivi ja kontinuatiivi. – Vir. 79 s. 153–166.
Wiik, Kalevi
1978: Suomen kielen momentaanijohdoksista. – Rakenteita: Juhlakirja Osmo Ikolan 60-vuotispäiväksi 6.2.1978. TYSYKLJ. 6 s. 165–187. Turku: TY.
» Sulje ikkuna

Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.