SISÄLLYS > ILMIÖT > Tempus > Preesens > Dramaattinen preesens > § 1529 Preesens ja mennyt aika
§ 1529 Preesens ja mennyt aika
Preesensiä käytetään
myös viitattaessa menneeseen. Dramaattisessa eli
historiallisessa preesensissä
puhuja tarkastelee mennyttä tilannetta ikään kuin silminnäkijänä,
kuin olisi läsnä tuossa menneessä. Näkökulma siirtyy
menneen tilanteen aikaiseksi. Mennyt tilanne siis esitetään menemättömänä,
se ”dramatisoidaan”. Ainutlaatuinen tilanne korostuu.
[Vuoden lopun sanomalehti listaa
kuluneen vuoden liikenneonnettomuuksia:] 10.4. nuori mies törmää vastaantulevaan
autoon. Kolme kuoli. (L) | Länsivallat
nousivat maihin Normandiassa. Sodan loppu alkoi häämöttää. Hitleriä
vastaan tehtiin attentaatti. Alkusyksystä 1944 Suomi katkaisee suhteensa
Saksaan, aselepo solmitaan, välirauha allekirjoitetaan 19.9.1944. (l)
Myös keskustelussa dramaattinen preesens voi toimia retorisena
keinona keskellä imperfektimuotoista kerrontaa. Sillä etualaistetaan
eli merkitään kohosteiseksi jokin kertomuksen tärkeä käänne- tai
huippukohta:
Nii. eiku se oli nii jännä ku ni Siru
oli jo sit sillo se oli Eve seläs se oli nii omis ajatuksis se ei
ees kerenny niiku huomata eikä se kerenny ees säikähtääkkä k’ Eve
yhtäkkii lähtee vaa laukkailee jonnekkii huitsikokuusee
ja mie kaavui sen jalkoihi (p)
Samaan tapaan juonen kuljetuksesta erilleen
voidaan preesensin avulla merkitä kerronnan lomassa esitetty puheenvuoro
tai ajatus:
Kyllä kissat käy kaupassa. Meil oli ennen
vanhaan taas toi nii olikii velimies ja ja tota noin ni se tuli
kerran töistä kotiin Keravalla ja meni pyyhkäs lähikauppaan. Sit
se rupes kattoon et mikäs se tuolla lihatiskil oj jossei
heidän Ville heh hi hi kissa istu siel lihatiski ääressä
heh katto silmät ymmyrkäisinä kanoja grillissä (p)
Edellinen pykälä