Substantiivilauseke (NP) on tyypillisesti viittaava eli referentiaalinen: puhuja viittaa sillä johonkin todellisen tai kuvitteellisen maailman entiteettiin, joka on tällöin NP:n tarkoite. Seuraavassa esimerkissä korostetut lausekkeet ovat referentiaalisia.
NP esittelee uuden tarkoitteen (esim. raskaana oleva nainen, pojan, äkkipysähdyksiä) tai viittaa jo mainittuun tai muuten esillä olleeseen tarkoitteeseen (esim. poika ja äiti). Tarkoitteen uudelleenmaininta on määräisyyden eli definiittisyyden yksi tyyppitapaus, esittely taas indefiniittisyyden. On viime kädessä tekstikohtainen kysymys, mihin esitellyistä tarkoitteista kulloinkin viitataan uudelleen.
Tietynlaisille lauseyhteyksille on ominaista, että ellei tarkoite ole tunnistettava (» § 1409), NP ei viittaa mihinkään tiettyyn tarkoitteeseen. Tällaisia indefiniittisiä NP:itä sanotaan epäspesifisiksi. Niitä on mm. kiellon (a) sekä hypoteettisen modaalisuuden (b) yhteydessä sekä etsimistä ja hakemista merkitsevien verbien objekteina (c). Tällöinkin on yleensä mahdollista jatkaa tarkoitteesta puhumista, jos pysytään samassa hypoteettisessa maailmassa (» § 1437).
Kun uudelleenmaininta nostaa esiin edellä esitellyn tarkoitteen kategorian tai laadun eikä viittaa tarkoitteeseen sellaisenaan, lausekkeiden samaviitteisyys ei ole relevanttia. Katkelmassa (d) kerrotaan ensin tietystä henkilöstä, mutta kerrankin-sanalla alkavassa lauseessa on olennaista se, millainen henkilö on kyseessä.
Jos puhutaan tietystä tarkoitteesta eli NP on (puhujalle) spesifinen, tämä voidaan osoittaa sanoilla eräs tai yks(i) (» § 1410): Olisin tyytyväinen, jos saisin erään asunnon (vrt. epäspesifinen asunnon esimerkissä b). Samalla tavoin voi osoittaa, että kyse on tarkoitteesta itsestään eikä kategoriasta tai laadusta: Urheilusta puhui eräs mies, jolla on todella tietoa puhumastaan asiasta (vrt. d).
Predikatiivina ja predikatiiviadverbiaalina toimivat NP:t eivät ole referentiaalisia (» § 945). Niinpä ryhmän (e) esimerkit eivät, toisin kuin (f), mainitse kahta tarkoitetta, vaan predikoivat jäsenet luotettava ystävä ja luotettavana työntekijänä luonnehtivat lauseenalkuisen NP:n tarkoitetta.
Huom. Adjektiivi- ja adverbilausekkeet tai verbit eivät ole referentiaalisia kuten NP:t. Kaikilla tässä mainituilla ilmaustyypeillä on silti referentiaalinen merkitys eli denotaatio: ne kuvaavat kielenulkoisen maailman asiaintiloja ja ominaisuuksia. Tässä kieliopissa käytetään termiä tarkoite ensisijaisesti referentiaalisen NP:n tarkoitteesta. Termiä käytetään myös vähemmän teknisesti substantiivin mahdollisista tarkoitteista, oikeastaan denotaation merkityksessä, esim. puhuttaessa jaoton- ja jaollistarkoitteisista substantiiveista.
Edellinen pykälä