Verbiliittoon tulla tehtyä ~ tehdyksi kuuluu tulla-apuverbi ja passiivinen TU-partisiippi (a) tai siitä kiteytynyt TUA-infiniitti (b) (» § 453). Rakenne eroaa tulla-verbillisestä muutospassiivista (» § 1333 – 1334) merkitykseltään: se esittää teon sitä jälkikäteen katsovan näkökulmasta ja antaa ymmärtää, että teko ei ole täysin tekijän tietoisuudessa tai tarkoituksena. Toisin kuin muutospassiivi, rakenne ei rajoitu transitiiviverbeihin (a–b).
Muutospassiivilla ja tulla tehtyä ~ tehdyksi ‑rakenteella on yhteisen muodon lisäksi yhteinen merkitysydin: tekijän taka-alaistaminen. Translatiivillisena rakenne on muodoltaan samanlainen kuin tulla-verbillinen muutospassiivi (c, d).
Jälkikäteisnäkökulmaa implikoiva ’tulla tehtyä’ ‑tulkinta syntyy varsinkin tapauksissa, joissa teon seuraukset ovat kielteisiä tai käyvät ilmi vasta jälkeenpäin (c), muutospassiivin tulkinta taas silloin, kun vaikutukset ovat tavoiteltuja (d). Kahden tulkinnan raja voi kuitenkin olla häilyvä. Jos apuverbi on muussa kuin yksikön kolmannessa persoonassa tai jos partisiippi on monikollisen subjektin yhteydessä monikossa, rakenne tulkitaan muutospassiiviksi (e).
Tulla tehdyksi ~ tehtyä ‑rakenteen patientti-NP on objektina, ei kieliopillisena subjektina. Tätä osoittaa kiellosta tai rajaamattomasta aspektista johtuva partitiivi:
Edellinen pykälä