VISK - § 1106 Vaan

SISÄLLYS > RAKENNE > Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet > Semanttisia suhteita > Kontrastiiviset suhteet > Korrektiivinen suhde > Korrektiivisen suhteen konjunktiot vaan, mutta > § 1106 Vaan

§ 1106 Vaan

Yleiskielessä konjunktio vaan esiintyy ensisijaisesti korrektiivisissa ilmauksissa kieltolauseen jäljessä aloittamassa lause(ke)tta, joka esittää kielletylle jäännöksettömästi korvaavan elementin (a). Vaan-jakso on usein elliptinen niin, että jälkiosana on pelkkä kontrastoitava ilmaus (b) (» § 1193). Harvemmin vaan esiintyy myöntömuotoisen mutta merkitykseltään kielteisen lauseen jäljessä (c).

(a)

Ennakko-odotukset eivät ole toteutuneet, vaan ministeriltä on riittänyt odotettua enemmän ymmärrystä teollisuutta kohtaan, – –. (l) | – – äidilleni ei riitä, että näkisi Kauniit ja rohkeat kerran päivässä MTV3:lta, vaan hänen täytyy katsoa Kauniit ja rohkeat ennakkoon TVN:ltä, koska siellä ollaan pari viikkoa edellä. (yo)

(b)

Se ei ole loppu vaan alku! (L) | Siksi minusta ei tullut sirkusihmistä, vaan näyttelijä. (l)

(c)

Vain harvalle meistä on mahdollista ottaa lomaa laihdutuksen ajaksi, vaan meidän on suoriuduttava jokapäiväisistä töistämme. (L) | – – nykyiset päättäjät eivät miellytä. Turha minun on jäkättääkään, vaan on mentävä itse mukaan. (l)

Kun mutta esiintyy kieltolauseen jäljessä, ilmauksessa ei esitetä, että entiteetti korvataan jäännöksettömästi jollakin toisella, vaan kyseessä on lähinnä konsessiivinen kompensaatio. Mutta-lause jättää ensimmäisestä vaihtoehdosta jotakin pätemään. Vastaavassa kontekstissa vaan sulkee ensimmäisen vaihtoehdon kokonaan pois.

(d)

Tämä pallo ei ole punainen, mutta se on (kyllä) lila. vrt. Tämä pallo ei ole punainen vaan lila. | Nykyinen käytäntö on hyvä. En ole pakolaiskielteinen, mutta kannatan maltillista ja järkevää pakolaispolitiikkaa. (L) vrt. – – vaan kannatan… | Minä pelkään vanhuutta, hän sanoo. – En kuolemaa, mutta vanhuutta. (k)

Ensimmäisen esimerkin mutta-ilmaus implikoi, että esitetyillä väreillä on jotakin yhteistä: ’jos ei aivan punainen niin kuitenkin melkein: lila’. Väriskaalan osien välille siis luodaan jatkuvuutta, hyväksytään pätevyys myös jollekin punaisen ja lilan väliin jäävälle skaalan osalle. Tällaisessa mutta-jaksossa voikin olla myönnytystä ilmaiseva partikkeli kyllä(kin). Vaan puolestaan aiheuttaa sen, että punasävyisestä väriasteikosta otetaan huomioon ainoastaan mainitut kaksi elementtiä, korostetaan niiden eroja, asetetaan ne epätosi–tosi-suhteeseen: ensimmäinen suljetaan jäännöksettömästi pois epäpätevänä. Vaan-jakso siis vahvistaa kieltolauseen kieltoa. Vaan ei myöskään mahdollistaisi siirtymistä täysin eri ulottuvuuteen; vrt. Tämä ei ole punainen mutta (~ *vaan) se on pallo. Mutta siis korostaa entiteettien (mahdollisia) yhteisiä piirteitä ja jättää kielletystä aina jotakin pätemään.

Mutta ei näin ollen sovi ryhmän (e) esimerkkien kaltaisiin konteksteihin, joissa jälkimmäinen lauseke sisältää kontradiktorisen tai skalaarisesti vahvemman elementin, jollaisiin vaan sopii. Sen sijaan ilmauksiin, joissa kielletään jokin alakäsite ja hyväksytään sen yläkäsite, sopii vain mutta (f), sillä niissä jotakin jää pätemään.

(e)

Hän ei ole kuollut vaan ~ *mutta elävä. | Vesi ei ole haaleaa vaan ~ *mutta jääkylmää. | Kuulijoita ei paikalla ollut 200, vaan ~ *mutta 250. | En pidä Fazerin Sinisestä, vaan ~ *mutta rakastan sitä.

(f)

Tämä ei ole tulppaani, *vaan ~ mutta kukka se on.

Huom. Vaan-konjunktiota käytetään jonkin verran myös konsessiivisissa ilmauksissa myönteisen lauseen jäljessä. Tällöin se yleensä aloittaa joko kielto- tai kysymyslauseen:

Gandhin valta taipuu vaan ei taitu. (l) | Visa-setä muistaa taas Matti Pellonpään lukeneen näitä juttuja muutamia vuosia sitten, vaan muistaako väärin. (l)