Keskeisten puhefunktioiden ilmaisimiksi on kiteytynyt modaalisia lausetyyppejä, joilla on kullakin tiettyjä morfosyntaktisia ominaispiirteitä. Finiittiset lauseet luokitellaan kolmeen modaaliseen lausetyyppiin, jotka ovat deklaratiivinen eli väitelause, interrogatiivinen eli kysymyslause (» § 1678 – 1706) ja imperatiivinen eli käskylause (» § 1647 – 1657). Neljäs perinteisen kieliopin erottama modaalinen lausetyyppi, eksklamatiivinen eli huudahduslause, ei erotu yhtä selvästi yhdeksi rakennetyypiksi, vaan sillä on useampia vakiintuneita morfosyntaktisia edustumia (» § 1712 – 1716).
Muodon ja funktion suhde ei kysymysten ja käskyjenkään tapauksessa ole suoraviivainen. Väitelauseella tehdään paljon muutakin kuin ”väitetään”, interrogatiivilauseen prototyyppinen tehtävä on kysymyksen esittäminen, mutta sillä esitetään myös esim. pyyntöjä, ja käskyjä annetaan monilla, myös lausetta lyhemmillä lausumilla eikä vain imperatiivilauseilla. Väite- ja kysymyslause voivat esiintyä myös alisteisena (» § 1149).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
§ 653 Tavan adverbien tyyppejä
§ 654 Paikallissijaiset tavan adverbit: tosissaan, erilleen, huolella
Määrän adverbit ja partikkelit
Määrän suuruus ja tavan intensiteetti: paljon, liikaa, kasoittain
Intensiteettisanat: melko, erityisen
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Nimityksistä attribuutti ja adverbiaali
Predikaatin käsite eri kielioppiperinteissä
§ 872 Lausemaisten rakenteiden ominaisuuksia
Itsenäiset ja tekstistä täydentyvät lauseet
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet