Johdinaines ‑kkA esiintyy affektisena substantiivinjohtimena yksin tai yhtymissä ‑ikkA ~ ‑UkkA. Kantana on substantiivi tai deskriptiivinen vartaloaines. Deskriptiivikantaiset ovat useimmiten elollisen olennon nimityksiä. (Muita kkA-johdoksia ja kkA-loppuisia sanoja » § 199, 218, 288.)
(k)kA- ja (i)nen-johdinten yhtymä ‑kAinen esiintyy affektisissa substantiiveissa ja joissain adjektiiveissakin. Johtimen alkuun voi lisäksi kuulua ‑U tai ‑O.
Myös joillain (i)kkO-johdoksilla (» § 182 – 183, 198) on deminutiivinen merkitys:
Merkitys on voinut eriytyä ja neutraalistua tästä edelleen: esim. maljakko tarkoittaa tietynlaista astiaa eikä ’pientä maljaa’. Selvästi affektisia sen sijaan ovat yksitavuisen lyhentyneen kantavartalon sisältävät kkOnen-johtimiset sanat miekkonen, naikkonen ja veikkonen.
iskO-, iskA- ja UskA-loppuiset sanat ovat kantavartaloltaan deskriptiivisiä esineen tai rakennuksen, jotkin olennonkin nimityksiä. Niissä on lekseemejä yhteensä parikymmentä.
Neutraalikäyttöisiä ovat mm. puolisko ja leiviskä. Sanat limaska ja nuljaska ovat kasvin- ja sienenniminä neutraalit, mutta ihmisestä käytettyinä affektiset.
Edellinen pykälä