Itsenäinen mi- tai ku-pronominilla alkava relatiivilause ei eroa jyrkästi alisteisesta kysymyslauseesta, jollainen tyypillisesti referoi esitettyjä kysymyksiä tai esittää pohdiskelun tai tiedustelun alaisina olevia asioita. Yksi ero on kuitenkin se, että – varsinkin puhutun kielen – alisteisessa kysymyslauseessa käytetään lisänä konjunktiota että: Ihmettelin kovasti, (että) kuka oli voinut kirjoittaa jutun. Silloin kun hallitsevan lauseen predikaatti ei ole mentaalinen, mi- tai ku-pronominilla alkava lause on itsenäinen relatiivilause (a). Silloin taas kun hallitsevan lauseen predikaatti on mentaalinen mutta ei-kysyvä verbi, joka ilmaisee havaitsemista, tietämistä, ymmärtämistä tai sanoman välittämistä, mi- tai ku-pronominilla alkava lause on tulkittavissa joko abstraktiksi itsenäiseksi relatiivilauseeksi tai alisteiseksi kysymyslauseeksi (b).
Toisin kuin selvissä alisteisissa kysymyslauseissa, esimerkkiryhmän (b) kaltaisiin tapauksiin ei että aina sovi: ?Minä tiedän että mitä minä haluan; vrt. Hän kysyi, että mitä minä oikein haluan. Ei-kysyvät mentaaliset predikaatit saavat kuitenkin kysyvien predikaattien tavoin myös vaihtoehtokysymyksen muotoisen lauseen täydennyksekseen: Tiedätkö, tuliko hän jo? Konkreettismerkityksisistä predikaateista vain sellaiset kuin kokeilla, testata saavat tällaisen täydennyksen: Kokeile, toimiiko se.
Edellinen pykälä