Luontaista ominaisuutta tai reagointitapaa tarkoittaviin adjektiiveihin liittyy allatiivisijainen adverbiaali, esim. perso makealle, valmiuden tilaa tarkoittaviin myös illatiivisijainen: altis muutoksille, valmis muutoksiin (a) (» § 620). Varsinkin sanoilla ahne ja perso voi olla myös postpositiolauseke adverbiaalina (b).
Myös suhtautumista ilmaisevat adjektiivit saavat adverbiaalikseen allatiivisijaisen, jotkut myös adpositiolausekkeen, esim. kateellinen, kiitollinen, kohtelias, rehellinen, uskollinen, vihainen, ystävällinen (jollekulle ~ jotakuta kohtaan) (c). Syytä ilmaiseva adverbiaali on elatiivimuotoinen: kiitollinen elämästä.
Allatiivisijainen adverbiaali voi ilmaista kokijaa tai muuta entiteettiä, jonka kannalta ominaisuutta tarkastellaan. Tällaisia adverbiaaleja saavia adjektiiveja ovat mm. arvokas, (epä)selvä, helppo, hyvä, mahdollinen, rakas, tuttu, tärkeä, uusi, vaikea. Allatiiviadverbiaali liittyy lisäksi tyypillisyyttä tai soveltuvuutta tarkoittaviin adjektiiveihin: harvinainen, (epä)sopiva, (epä)tavallinen, (epä)tyypillinen, vaaraton. Tällöin adverbiaali ilmaisee, kenen tai minkä (epä)luonteenomaisista tai (epä)sopivista ominaisuuksista on puhe. Kun adverbiaali ei ole välittömästi adjektiivin vieressä, sen tulkinta pelkäksi adjektiivin laajennukseksi ei ole yhtä selvää.
Lisäksi sellaiset entiteettien välistä suhdetta ilmaisevat inen-adjektiivit kuin alisteinen, läheinen, rinnakkainen, vastakkainen, yhteinen voivat saada adverbiaalikseen allatiivisijaisen, joskus myös adpositiolausekkeen.
Sopivuutta, kyvykkyyttä tms. ilmaisevaan adjektiiviin taas liittyy olosijainen adverbiaali, joka osoittaa ominaisuuden pätemisalueen. Tavallisin muoto sille on inessiivi‑, mutta myös adessiivi- tai postpositiolauseke ovat mahdollisia. Predikatiivilauseessa olosijainen adverbiaali määrittää olla-verbin ja predikatiivin muodostamaa kokonaisuutta: on hyvä jossakin.