Kun lisäys sijoittuu sivuhuomautukseksi keskelle syntaktista rakennetta, jonka se katkaisee, sitä sanotaan parenteesiksi. Ero syntagmaattisiin ja paradigmaattisiin lisäyksiin on siinä, että parenteesit eivät periaatteessakaan voisi integroitua lauseen jäseniksi, vaan ne voivat olla minkä muotoisia tahansa. Ne asettuvat niin syntagmaattisen kuin paradigmaattisenkin akselin ulkopuolelle, kolmanneksi ulottuvuudeksi. Parenteesit katkaisevat väliaikaisesti meneillään olevan rakenteen tai toimintakuvion etenemisen. Rakennetta, jonka parenteesi katkaisee, sanotaan sen kehysrakenteeksi.
Parenteesin tehtävät ovat monet: se voi kommentoida koko sitä kehysrakennetta, jonka osana se on (a), taikka tarkentaa, korjata tai laajentaa jotain edellä mainittua ilmausta (b). Toisaalta parenteesi voi suuntautua eteenpäin, jolloin se taustoittaa ja ennakoi mitä on tulossa; keskustelun näkökulmasta se samalla viivyttää vuoron rakenneyksikön saattamista loppuun ja sallii puhujalle pitemmän vuoron (c).
Vuorovaikutuksen kannalta parenteettinen lisäys on usein aiemman vuoron selvennys (d): vastaanottajalle taustaksi tarjottu orientoiva tieto, jonka puhuja katsoo tarpeelliseksi voidakseen jatkaa lausumaansa.
S: | Tota ↑mä olin muuten Vantaalla niinku siel meän virastos on semmonen punttisali. |
V: | Joo:, |
S: | Nii mä kävin siel pari kertaa viime viikolla, (p) |
Parenteettinen lisäys voi olla monen muotoinen. Usein varsinkin selittävänä parenteesina on kokonaisia lauseita (» § 1072:n esimerkit). Se voi olla toisaalta myös pelkästään kiteytynyt sanonta (e) taikka esim. nominatiivimuotoinen substantiivilauseke, jonka sijamuoto osoittaa, ettei se syntaktisesti ole meneillään olevaan lauseeseen integroitunut (f). Parenteettiseen käyttöön kiteytyneitä lauseita ovat edelleen jos-, ellei- ja mikäli-lauseet (» § 1136) sekä eräät ikään kuin puhujalle itselleen osoitetut retoriset kysymykset tyyppiä miten se nyt olikaan (» § 1074).