Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Imperatiivi ja muut direktiivit > Direktiivin käsitteestä > Direktiivi ja puhefunktio > § 1646 Nimitysten taustaa

§ 1646 Nimitysten taustaa

Taustoittava pykälä

Termiä direktiivi käytetään ISK:ssa samassa merkityksessä kuin aiemmin on käytetty nimitystä ”tahtomuksen puhefunktio” (Hakulinen – Karlsson 1979: 260) – yleisnimityksenä, joka kattaa käskyt, määräykset, ohjeet, vaatimukset, pyynnöt, neuvot, anomukset jne. Nimitystä ”tahtomus” ei käytetä, koska se on yksipuolisen puhujalähtöinen eikä sisällä vastaanottajan (puhuteltavan) toimintaan tai tilaan vaikuttavaa ohjailevuuden piirrettä. Toisaalta termi tahtomus kattaa myös toivomukset ja aikomukset, jotka eivät samalla tavalla kohdistu vastaanottajaan kuin imperatiivilause ja siihen rinnastettavat rakenteet. Halu tai toivomus voi tietysti kohdistua vastaanottajan toimintaan ilman, että se välttämättä saa direktiivistä tulkintaa: Haluaisin päästä ~ toivoisin pääseväni puhumaan seuraaville kielitieteen päiville (» § 1592).

Direktiivit ovat hyvä esimerkki siitä, miten yhtä puhefunktiota vastaa suuri joukko vaihtoehtoisia morfosyntaktisia ja leksikaalisia keinoja. Muita kuin imperatiivimuotoisia, esimerkiksi kysymys- tai väitelauseen muotoisia direktiivejä (» § 16591666), on kirjallisuudessa nimitetty toissijaisiksi ja epäsuoriksi käskyiksi (mm. Matihaldi 1979; Yli-Vakkuri 1986). Tässä kieliopissa lähdetään siitä, että direktiivi, jonka verbi on imperatiivissa, edustaa tunnusmerkitöntä tapaa ilmaista ohjailua. Imperatiivi ei ole merkitykseltään yhtä kapea-alaisesti erikoistunut kuin muut direktiiviset ilmaukset. (Imperatiivin ei-direktiivisestä käytöstä » § 1658.) Niinpä se on käyttökelpoisin direktiivin ilmaisin myös muissa kuin välittömissä kasvokkaisissa vuorovaikutustilanteissa, esimerkiksi esitteiden yhteydessä oheistekstinä Ota tästä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Yleistä

Subjekti

Objekti

Yleistä

Transitiivisuus ja objektin semantiikka

Objektin sijat

Predikatiivi

Adverbiaalit

Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia

Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma

Predikatiiviadverbiaalit

Adverbiaalien merkitystehtäviä

Ajan adverbiaalit

Paikan ja tilan adverbiaalit

Habitiiviadverbiaalit

Tavan adverbiaalit

Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla

Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit

Kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit

Adverbiaalin merkitys ja lauseketyyppi: kokoava katsaus

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Direktiivin käsitteestä

Imperatiivi- eli käskylause

Muut verbialkuiset direktiivit

Jussiivi

Deonttiset ja performatiiviset ilmaukset direktiiveinä

Direktiivit ja partikkelit

Finiittiverbittömät direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot