UttA-johtiminen verbi on varsin yleisesti muodostettavissa monitavuisista A- ja e-vartaloisista verbeistä sekä AA-vartaloisista supistumaverbeistä. Lisäksi johdin ‑UttA- voi liittyä joihinkin eA-, ee- ja AA-vartaloisiin nomineihin. (» § 318 asetelma 77.) UttA-johdostyyppiin kuuluu runsaat 400 sanakirjalekseemiä, ja tyyppi on karttuva.
Kantana on monitavuisten A- ja e-vartaloisten verbien heikko vokaalivartalo, jonka lyhyt loppuvokaali jää pois johtimen U-aineksen tieltä (kuljet-utta-a, raken-n-utta-a, kävel-yttä-ä, huris-utta-a). Supistumaverbien ja nominien vartalo puolestaan on vahva-asteinen, ja sen lopun pitkä vokaaliaines lyhenee johtimen edellä muodostaen U:n kanssa vokaaliyhtymän tai diftongin (hina-utta-a, kehrä-yttä-ä; vapa-utta-a, neste-yttä-ä, nope-utta-a).
Huom. Johtimena on pelkkä ‑ttA- silloin, kun sitä edeltävä U-aines kuuluu johdoksen kantavartaloon kuten verbeissä huku-tta-a, huolestu-tta-a, lamaannu-tta-a, läkähdy-ttä-ä. Joskus on kuitenkin epäselvää, onko kyseessä UttA- vai ttA-johdos, kun kantasanavaihtoehtoina ovat A- ja U-vartaloinen verbi, esim. hidast=u=tta-a (< hidastaa ~ hidastua), sisäll=y=ttä-ä, valmist=u=tta-a; käyttöyhteydessään johdos voi assosioitua selvemmin toiseen mahdollisista kantaverbeistä.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä