Keskeisten puhefunktioiden ilmaisimiksi on kiteytynyt modaalisia lausetyyppejä, joilla on kullakin tiettyjä morfosyntaktisia ominaispiirteitä. Finiittiset lauseet luokitellaan kolmeen modaaliseen lausetyyppiin, jotka ovat deklaratiivinen eli väitelause, interrogatiivinen eli kysymyslause (» § 1678 – 1706) ja imperatiivinen eli käskylause (» § 1647 – 1657). Neljäs perinteisen kieliopin erottama modaalinen lausetyyppi, eksklamatiivinen eli huudahduslause, ei erotu yhtä selvästi yhdeksi rakennetyypiksi, vaan sillä on useampia vakiintuneita morfosyntaktisia edustumia (» § 1712 – 1716).
Muodon ja funktion suhde ei kysymysten ja käskyjenkään tapauksessa ole suoraviivainen. Väitelauseella tehdään paljon muutakin kuin ”väitetään”, interrogatiivilauseen prototyyppinen tehtävä on kysymyksen esittäminen, mutta sillä esitetään myös esim. pyyntöjä, ja käskyjä annetaan monilla, myös lausetta lyhemmillä lausumilla eikä vain imperatiivilauseilla. Väite- ja kysymyslause voivat esiintyä myös alisteisena (» § 1149).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Nimityksistä attribuutti ja adverbiaali
Predikaatin käsite eri kielioppiperinteissä
§ 872 Lausemaisten rakenteiden ominaisuuksia
Itsenäiset ja tekstistä täydentyvät lauseet
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet