Sellaisten kosketusverbien kuin kiskoa, kutittaa, iskeä objektina on lauseke, joka ilmaisee sen jolle tehdään jotakin, mutta teon varsinainen kohde rajataan kokonaisuudesta ero- tai tulosijaisella adverbiaalilla: kutittaa vauvaa mahasta, vetää venettä kokasta, taputtaa miestä hartioihin. Vastaavasti käyttäytyvät ainakin katsomisverbit katsoa, tuijottaa: katsoin ~ tuijotin miestä silmiin. (» § 468.)
Tällaisessa rakenteessa sisäpaikallissijat ovat tavallisempia, koska kyse on kiinteästä kosketuspinnasta: siitä kokonaisuuden osasta jota kosketetaan tai josta tartutaan kiinni. Tavallisin sija, jolla ilmaistaan kokonaisuuden rajattua osaa, on elatiivi; erosijaisena rajauksena voi toimia myös ablatiivi- tai adpositiolauseke (a). Tulosijoista illatiivi on yleisempi kuin allatiivi (b). Rakenteen objekti on tavallisesti partitiivissa, mutta kun varsinkin siirtämistä ilmaiseva tilanne esitetään rajattuna, erosijaisessa ilmauksessa on totaaliobjekti (c).
Vaihtoehtoinen ilmaus tyypille puristaa kaveria kädestä on genetiivimääritteellinen puristaa kaverin kättä, jollaisissa objektilausekkeen edussana ilmaisee osaa ja genetiivimäärite kokonaisuutta. Tämä rakenne on ainoa vaihtoehto, kun ruumiinosaa tai muuta osaa ilmaisevalla substantiivilla on adjektiivimäärite: Ennen lähtöään nainen halaa mummuaan, silittää tämän ryppyistä kädenselkää (E).
Kosketuskohdan ilmaus ei sisällä kokonaisuutta ilmaisevaa objektia esim. silloin, kun kokonaisuus ilmenee kontekstista tai kyseessä on nollapersoona.
Erosijainen lauseke ilmaisee myös sitä kokonaisuuden osaa, jonka kohdalta kokonaisuus muuttuu, rikkoutuu tms.
Huom. Olipa kyseessä transitiivinen tai intransitiivinen verbi, paikallissijaisen täydennyksen on tässä rakennetyypissä ilmaistava aidosti objektin tarkoitteen osaa, ts. erottamatonta omistusta; muutoin ilmaus ei ole mahdollinen: Pallo hipaisi tytön korvaa ~ tyttöä korvaan ~ *tyttöä hattuun; Pallo osui tytön pikkuveljeen ~ *tyttöä pikkuveljeen.