Eräissä tapauksissa refleksiiviaines voi saada tulkintansa joko infiniittirakenteen tai koko lauseen subjektista. Tällaisia ovat referatiivi- ja permissiivirakenne, joilla on genetiivisubjekti, sekä vaikuttamista ilmaiseviin verbeihin liittyvät MA-infinitiivirakenteet, joiden subjekti samastuu hallitsevan rakenteen objektiin (» § 501). Anaforisen pronominin korrelaatiksi tulkitaan aina etäisempi eli hallitsevan verbin subjekti.
Refleksiivinen | Anaforinen |
Aki ei antanut [Mian pilata esitystään]. | Aki ei antanut [Mian pilata hänen esitystään]. |
Aki näki [Mian kulkevan pihansa poikki]. | Aki näki [Mian kulkevan hänen pihansa poikki]. |
Aki kielsi Miaa [hakemasta tavaroitaan]. | Aki kielsi Miaa [hakemasta hänen tavaroitaan]. |
Rakenteellisesti kaksiselitteisten tapausten tulkinta ratkeaa yleensä asiayhteydessä: esimerkkiryhmän (a) lauseissa korrelaattina on infiniittirakenteen ja ryhmän (b) lauseissa koko lauseen subjekti. Kun infiniittisen rakenteen subjekti on elotontarkoitteinen, hallitseva subjekti on odotuksenmukaisempi korrelaatti (b). Vaikuttamisverbin objekti on taas tyypillisesti elollinen ja sen subjekti voi olla elotonkin, joten refleksiiviaineksen korrelaatiksi ymmärretään useimmiten infiniittirakenteen subjekti (c). Jos vaikutuksenalaista henkilöä ei panna ilmi, korrelaatiksi tulkitaan hallitseva subjekti (d).
Monet refleksiivisen possessiivisuffiksin sisältävät ilmaukset sallivat vain yhden mahdollisen korrelaatin; tällaisia ovat kohdassa (e) luetellut verbi-idiomit. Myös kun puheena ovat toiminnot, joita voi tehdä vain itselleen, vain lähin subjekti voi sitoa possessiivisuffiksia (f). Toisaalta on lähimmän subjektin pois sulkevia ilmauksia. Niitä ovat intransitiiviverbit, joihin liittyy esim. ilmaus kanssaan, perässään, mukanaan tai rinnallaan, samoin käydä kimppuunsa (g).