Johtimilla ‑llinen ja ‑(i)nen muodostetaan molemmilla merkitykseltään possessiivisia adjektiiveja, mutta johdostyypeillä on myös semanttisia eroja. Johdin ‑(i)nen ilmaisee yleensä kantasanansa tarkoittaman konkreettisen laskettavan entiteetin erityistä runsautta (» § 264), ‑llinen taas kantasanansa yhden tarkoitteen olemassaoloa luonnehdittavan yhteydessä.
Joskus llinen-johdos toisaalta voi ilmaista kantasanansa useammankin tarkoitteen sisältävää. Tällöin kyseessä on tarkoitteiden kulloinkin odotuksenmukainen määrä: tietty rajallinen määrä (b) tai joskus paljouskin (c).
Paljoutta ilmaisevan llinen-adjektiivin (c) synonyymina voi olla (i)nen-adjektiivi, esim. poimullinen ~ poimuinen, skottiruudullinen ~ skottiruutuinen (yhdysadjektiivien llinen- ~ (i)nen-vaihtelusta » § 279).
(i)nen-johdosten kantoina esiintyy myös jaollistarkoitteisia substantiiveja eli ainesanoja, mutta ei yleensä llinen-johdosten kantoina: homeinen (~ ?homeellinen), pippurinen (~ ?pippurillinen). Joskus (i)nen-johdoksen kantasana tarkoittaa jaollista, mutta samakantaisen llinen-johdoksen jaotonta entiteettiä, esim. luinen koru ’luusta tehty koru’ – luullinen kinkku ’kinkku, jossa on luu’. Toisaalta llinen-adjektiivien kantana esiintyy myös abstraktia jaollista entiteettiä ilmaisevia substantiiveja, kuten sanoissa ajallinen, laadullinen, maltillinen, vastuullinen, mutta tällöin johdoksen merkitys ei välttämättä ole possessiivinen.
Joissain tapauksissa samakantaiset adjektiivivariantit ovat molemmat vakiintuneita ja niiden kesken on selvä merkitysero (d). Erot johtuvat paljolti leksikaalistumisesta tai oppitekoisuudesta. Ryhmässä (e) adjektiivit puolestaan ovat jokseenkin synonyymisia
Joskus varianttien kesken on vain tyyliero, esim. murheellinen, rauhallinen, vrt. ylätyyliset, vanhahtavat murheinen, rauhainen.
Huom. Satunnaisesti voi esiintyä myös epäodotuksenmukaisia johdosvariantteja: