Johtimen ‑mUs (: ‑mUkse-) sisältäviä verbikantaisia substantiiveja on satakunta. Johdostyyppi on epäproduktiivinen ja sen jäsenistä monet oppitekoisia tai merkitykseltään vakiinnutettuja, jotkin ylätyylisiä tai vanhahtavia. Johdin ‑mUs kiinnittyy (vahvaan) vokaalivartaloon. Yleisimpiä mUs-johdokset ovat kaksitavuisista U-vartaloisista verbeistä, mutta kantoina esiintyy myös muita kaksitavuisia verbivartaloita (» § 222 asetelma 73). Kantanaan supistumavartalon tai kolmitavuisen vartalon sisältäviä mUs-johdoksia on joitakin. eA‑, OA-supistumavartalon vokaaliaines edustuu yleensä pitkänä vokaalina ee, OO (lankee-mus, vetoo-mus; mutta: totea-mus). Kantana oleva UtU-johdos menettää vartalostaan tU-aineksen (sitou-mus), ja le-johdos voi menettää loppu-e:nsä (katsel-mus, koettele-mus).
Osa mUs-johdoksista on merkitykseltään teonnimen kaltaisia (a), joskin ne ilmaisevat tyypillisesti rajattua kokonaisuutta, jotkin taas tarkoittavat kantaverbin toiminnan tulosta tai kohdetta (b).
Osa U-vartalokantaisista mUs-johdoksista tarkoittaa kantaverbin toiminnasta tai tapahtumasta seuraavaa tilaa, eikä itse aktiviteettia (samanlaisia ovat VntU-verbien Us-johdokset, esim. hätäännys, lamaannus » § 234):
Vaikka mUs-johdoksilla ei juuri ole varsinaista teonnimen merkitystä, jotkin mUs-johdokset saavat verbilähtöisiä laajennuksia tai määriteosia:
Edellinen pykälä