Summittaista lukumäärää ilmaistaan myös esittämällä väli, jolle tarkoitettu määrä sijoittuu tai jolla se vaihtelee esimerkiksi eri aikoina. Tällainen vaihteluvälin ilmaus koostuu elatiivi- ja illatiivimuotoisista perättäisistä numeraaleista: kahdesta viiteen (a). Kirjoituksessa tätä merkitään viivalla (2–5), ja puheessakin esiintyy kirjoitukseen perustuva ilmaisutapa (b).
S: | Kuinka pitkään te aiotte olla, |
V: | Kaks viiva kolme kuukautta ’t me tullaan varmaan niinkum helmi maaliskuun vaihteessa pois. (p) |
Paikallissijoja sisältävä vaihteluvälin ilmaus toimii subjektina, totaaliobjektina ja osmana kuten peruslukusana eli saa täydennyksekseen partitiivimuotoisen NP:n (c). Muissakin sijoissa se pysyy muuttumattomana, toisin kuin tavalliset numeraalit (d). Viivaa tai viiva-sanaa käytettäessä ilmaus voi tällöinkin käyttäytyä kuten peruslukusana: kumpikin numeraaliosa taipuu.
Vaihteluvälin ilmaukseen liittyy usein mittasana, ja kokonaisuus voi toimia esim. verbien kestää, maksaa täydennyksenä tai muuna määrän adverbiaalina. Mittasana voi tällöin olla partitiivissa (e) tai illatiivissa (f):
Summittaiseen lukumääristä puhumiseen käytetään myös asyndeettisesti rinnastettuja, yleensä peräkkäisiä numeraaleja: kiteytynyt pari kolme ja vastaavasti kolme neljä, neljä viisi jne. Tavallisesti numeraaleja on kaksi, mutta myös pitempiä ketjuja esiintyy (g). Numeraalit käyttäytyvät tässä ilmaustyypissä peruslukusanan tavoin.
Ilmaustyypillä esitetään likimääräinen arvio: kaksi kolme ’ehkä kaksi tai kolme’. Vaihteluvälin ilmaus sen sijaan voi kertoa täsmällisen vaihteluvälin, eikä numeraalien siinä tarvitse olla peräkkäisiä: kolmesta kahdeksaan prosenttia vrt. *kolme kahdeksan prosenttia.
Huom. Mittasanat muodostavat samantapaisia vaihteluvälin ilmauksia myös kvanttoripronominien kanssa: Suomalaiset harjoittelijat viipyvät Tushikamanessa muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen (l).