Myötäilyä ja kuulolla olemista osoittavaa, äänteellisesti minimaalista partikkelia mm käytetään jokseenkin vastaavissa tehtävissä kuin partikkeleita joo ja niin (vrt. § 1046 esim. c r. 6). Prosodisesti partikkelilla on useita variantteja: selvimpinä tasainen mm,, laskeva mm., nouseva mm? sekä kaksihuippuinen mm::. Lisäksi partikkeli voidaan lausua kaksitavuisena joko niin että toinen tavu lausutaan ensimmäistä ylempää taikka päin vastoin. Tällöin se tulkitaan uutista vastaanottavaksi partikkeliksi (» § 1049): m↑hm, ’aha’; ↑mh:m ’ai jaa’. (Prosodian merkitsemisestä ks. liitettä.)
Kolmesta myötäilypartikkelista mm on merkitykseltään vähiten selväpiirteinen. Se sitoo puhujaa meneillään olevaan keskusteluun vähiten osoittaen vain sen, ettei hän ole lisäämässä puheenaiheeseen varsinaista sanottavaa. Prosodia ja konteksti ratkaisevat viime kädessä partikkelin tulkinnan. Esimerkissä (a) partikkeli paitsi on reaktio edelliseen vuoroon, myös tukee puhujan omaa aiempaa vuoroa.
| Toimittaja: | Mitenkäs siellä Sysmässä vappu meni |
| Soittaja: | No en mä tästä vapusta? (.) nii välitä mutta mennään tähän musiikkiaiheeseen |
| Toimittaja: | Ei vappu ole kaikille. |
| Soittaja: | mmm. (R) |
Sijoittamalla mm-partikkelin keskustelukumppaninsa puheenvuoron syntaktiseen rajakohtaan puhuja osoittaa huomaavansa, että jokin kokonaisuus on valmistunut mutta asia on silti vielä kesken (b). Usein äänessäolijalla onkin meneillään vasta taustatieto tai johdattelu pitempään asiaan.
| 1 | S: | Tota tää on itse asias tämmönen sos hätäpuhelu |
| 2 | V: | Mm:, |
| 3 | S: | Me tarvittas perjantaiks hirveesti apua. |
| 4 | V: | Ahaa, (p) |
Edellinen pykälä