Affektinen lausuma voi muodostua myös itsenäisestä lausekkeesta, joka ei ole lauseen osa eikä lauseeksi täydennettävissäkään. Lausekemuotoisen lausuman tulkinta on kuitenkin enemmän kontekstin varassa kuin lauseen (» § 1020). Itsenäinen nominaalinen lauseke on vakiintunut tapa esittää erilaisia kommentteja ja syyttelyitä tai päivittelyjä. Epäilyä osoittava kiteytynyt kysyvä adjektiivilauseke on Ihanko ~ Ihanks totta? Lauseke tyyppiä Ai kuinka ~ miten ihanaa! on affektinen huudahdus. Kysyvä lauseke Mitä ihmettä? voisi vastata esim. interrogatiivista lausetta Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?, mutta on tätä vähemmän eksplisiittinen. (Affektisista interrogatiivilauseista » § 1713.)
Tilanteesta käy ilmi, mistä itsenäisillä lausekkeilla predikoidaan. Puhuja voi kommentoida omassa aiemmassa vuorossaan puheena olleita henkilöitä tai muita tarkoitteita (a).
| Sanna: | Se oli hirveetä ne oli soittanu ovikelloa. Ne oli tulossa. Sit ovi avattiin ja siel oli Emma [koira] eikä ketää muuta ollut kotona. Koira tuli näin. |
| Raita: | ↑mhehehe |
| Leena: | Tosi taitava. (p) |
Lausekkeen muotoinen ilmaus voi toimia kommenttina kokonaiseen tilanteeseen, jolloin se on yleensä partitiivissa (b–c).
| S: | Eilen just piirrettiin keittiötä. |
| V: | Ha? |
| S: | Hirveen hauskaa. (p) ’Keittiön piirtäminen ~ meillä oli hirveän hauskaa.’ |
| Kati : | Mun tota (.) pää särki, pualet päivästä ja? |
| Missu: | Voi vitsi, (.) Vähän rankkaa, (p) ’Sinulla on vähän rankkaa.’ |
Kummastelua ilmaisevissa yhdysrakenteissa hallitsevan lauseen sijalla on usein finiittiverbitön ilmaus: pelkkä predikoiva adjektiivi tai substantiivi (d). Finiittilauseena voi olla myös että- tai kun-lause:
Huom. Rakenne hyvä ettei x on kiteytynyt merkitykseen ’vähältä piti; melkein’:
Edellinen pykälä