Väljenevät diftongit ie, uo ja yö voivat esiintyä länsimurteissa ja muussakin puhutussa kielessä edelleen väljentyneinä, jolloin niiden jälkikomponenttina on puolisuppean sijasta puoliväljä (ɛ, ɔ) tai väljä vokaali.
Lounaisissa (a) ja savolaismurteissa (b) ja paikoin pohjoispohjalaisissakin murteissa voivat suppenevien diftongien jälkikomponentit i, u ja y esiintyä väljentyneinä. Tuloksena on e- tai O-loppuinen diftongi taikka pitkä vokaali. Tätä ilmiötä kutsutaan diftonginreduktioksi. Lounaismurteissa diftongin jälkikomponentti on alkukomponenttia pitempi; savolaismurteissa taas alkukomponentti on pitempi.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Sanajärjestysvaihtelun luonteesta
Teemapaikka ja teema-alkuiset lauseet
§ 1372 Mitä teemapaikassa voi olla
Esikenttä ja esikenttäalkuiset lauseet
§ 1379 Mitä esikentässä voi olla
Esikentässä nominaalinen lauseke
Esikentässä finiittiverbi, kieltosana tai modaalinen partikkeli
Adverbiaalimääritteiden ja partikkelien sijainti
§ 1392 Yleistä informaatiorakenteen kannalta
§ 1393 Lauseensisäisiä asemia: Hän on ehkä iltaisin neulonut
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Edellinen pykälä