SISÄLLYS > RAKENNE > Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina > Lauseet lisäyksinä > Jälkijohtolause lisäyksenä > § 1070 Suoran esityksen keinot
lisäysten näkökulmasta
§ 1070 Suoran esityksen keinot
lisäysten näkökulmasta
Epäsuorassa esityksessä johtolauseen verbinä on kommunikaatioverbi,
joka tyypillisesti saa lauseobjektin (a) (» § 1476). Kun johtolause
edeltää suorassa esityksessä referaattia, tällaista syntaktista
suhdetta ei verbin ja referaattina olevan ilmauksen välillä ole
(b). Kirjoitettaessa lauseet merkitään erilleen jollakin välimerkillä (kaksoispisteellä,
lainausmerkeillä, ajatusviivalla). Tällöin lauseiden välinen suhde
on löyhän parataktinen (c).
(a)
Lasse sanoi
~ kertoi, että teos on ilmestynyt.
(b)
Lasse huomautti:
teoshan on jo ilmestynyt.
Ns. jälkijohtolause seuraa
referaattia ja tässäkään tapauksessa ei ole lauseiden välisiä alistuksen
merkkejä. Jälkijohtolause onkin syntaktisesti tulkittavissa lisäykseksi.
(c)
Teoshan on
jo ilmestynyt, Lasse huomautti.
Minä en oikein olisi puhetuulella, hän
sanoi hiljaisella äänellä. (k)
| En minä tiedä, hän sanoi ja näytti
onnettomalta. (k) | Jos sinä puhutat
sen, Harjunpää kuiskasi Onervalle. (k)
| Nyt voi suojan sitten ottaa pois, ei ole Kaukoa enää, leski
huomautti alakuloisena Olavi Harjulalle, kun hän kävi esittämässä
surunvalittelunsa. (k)