Korrektiivisessa eli korjaavassa tai korvaavassa suhteessa asetetaan kaksi entiteettiä tai asiaintilaa vastakkain siten, että ensin kielletään jonkin asiaintilan pätevyys kokonaan tai osin ja sitten tilalle tarjotaan pätevämpi vaihtoehto. Tyypillinen korrektiivisen suhteen konjunktio on vaan.
Pikemminkin kompensoivasti kuin korrektiivisesti käytetään kieltolauseen jäljessä konjunktiota mutta: En pelkää kuolemaa mutta monia sairauksia kyllä. Korrektiivista suhdetta ilmaisevat myös partikkelit pikemminkin ja päinvastoin (» § 1108).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Määräisyys, tunnistettavuus ja tunnettuus
Määräisyyden ja epämääräisyyden osoittaminen tarkenteilla
Epämääräisyyttä osoittavat tarkenteet
§ 1410 Spesifiset eräs ja yksi, yleisesti indefiniittinen joku
Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja
Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora
Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset
Refleksiivisyys ja muu anafora
§ 1448 Ensisijainen korrelaatti subjekti tai subjektimainen jäsen
Refleksiivisyys infiniittisissä rakenteissa
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Edellinen pykälä