VISK - § 1241 Tuolissa vai tuolilla, koulussa vai koululla?

SISÄLLYS > ILMIÖT > Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa > Paikallissijat > Sisä- ja ulkopaikallissijat > Paikka: pihassa, pihalla > § 1241 Tuolissa vai tuolilla, koulussa vai koululla?

§ 1241 Tuolissa vai tuolilla, koulussa vai koululla?

Kun entiteetillä on sekä selvä ulkopinta että esim. reunoin erottuva sisäpuoli, sisäpaikallissijaisessa ilmauksessa korostuu oleminen reunojen tms. sisässä ja ulkopaikallissijaisessa oleminen vaakatasoisella pinnalla:

Muutoin on vain ruskistettu paistinpannussa vehnäjauhoja ja kaadettu kuumaa vettä päälle. (k) | Neuvoi, että makkarat piti ensin pannulla ruskistaa ja sitten vasta kaataa keittoon. (k) | Mies röhnötti tuolissa ja röyhtäili. (k) | Isä istui tuolilla – –. (k) | Se istui sängyssä silmät selällään. (k) | – – makasit sängyllä liikkumatta – –. (k) | Nainen nostaa lasin sirolla pihtiotteella hyllyyn – –. (k) | Kyselin ensimmäiseksi ylähyllylle pinottujen paksujen vihkojen hintaa. (k)

Kun kyse on laajemmista paikoista, sisäpaikallissija kohdentaa paikassa olijan rajatummin entiteetin sisätilaan ja ulkopaikallissija rajaamattomasti kyseiselle alueelle:

Vanhastaan oli selviö, että kiukaan paikka saunassa oli jokin nurkkaus. (l) | Usein sillä oli vieraita koulun edustussaunalla, jonne heidän piti viedä kahvia ja tehdä voileipiä. (k) | Pihassa saa siis periaatteessa ajaa kortitta. (l) | Alle 15-vuotias ei saa ajaa kotipihallaan päältä ohjattavaa ruohonleikkuria. (l)

Varsinkin instituutioista puhuttaessa sisäpaikallissija voi tarkoittaa olemista kyseisessä paikassa (sisätiloissa) jotakin tarkoitusta varten, joka on ominainen tuon instituution tehtävälle, ja ulkopaikallissija siellä olemista muuta tarkoitusta varten: Lapseni ei ole vielä koulussa; Tytöt menivät pelaamaan lentopalloa koululle. Joskus toinen paikallissija on vakiintunut ainoaksi vaihtoehdoksi, esim. suljetulla osastolla, joskus merkityseroa sisä- ja ulkopaikallissijan välillä taas ei juuri ole, esim. Hän työskentelee suomen kielen laitoksella ~ laitoksessa.

Jos entiteetillä ei ole varsinaista sisäpuolta, sisäpaikallissijainen ilmaus esittää pinnan tasona, johon puheena oleva esine tai vastaava on kiinnittynyt tai josta se on kiinteä osa. Ulkopaikallissijaisessa ilmauksessa taas korostuu ulkopinta, josta puheena oleva esine on irrotettavissa.

Finlandiatalon seinästä putosi levy risuparran päähän. (l) | – – ruokasalin ikkunat tärisivät ja seinältä putosi taulu. (k) | Kaikki muut kalusteet kaunista puuta ja matossa hillitty kuvio. (k) | – – minä seisoin ovimatolla. (l)

Kaikissa tapauksissa vaihtelumahdollisuutta ei ole, esim. kiinteä suhde ilmaistaan sisäpaikallissijalla: Lapsi liimasi tarran ikkunaan ~ ^*ikkunalle. Sisäpaikallissija on saattanut vakiintua vaihtelemattomaksi riippumatta suhteen kiinteydestä: ripustaa verhot ikkunaan ~ *ikkunalle.