Kun entiteetillä on sekä selvä ulkopinta että esim. reunoin erottuva sisäpuoli, sisäpaikallissijaisessa ilmauksessa korostuu oleminen reunojen tms. sisässä ja ulkopaikallissijaisessa oleminen vaakatasoisella pinnalla:
Kun kyse on laajemmista paikoista, sisäpaikallissija kohdentaa paikassa olijan rajatummin entiteetin sisätilaan ja ulkopaikallissija rajaamattomasti kyseiselle alueelle:
Varsinkin instituutioista puhuttaessa sisäpaikallissija voi tarkoittaa olemista kyseisessä paikassa (sisätiloissa) jotakin tarkoitusta varten, joka on ominainen tuon instituution tehtävälle, ja ulkopaikallissija siellä olemista muuta tarkoitusta varten: Lapseni ei ole vielä koulussa; Tytöt menivät pelaamaan lentopalloa koululle. Joskus toinen paikallissija on vakiintunut ainoaksi vaihtoehdoksi, esim. suljetulla osastolla, joskus merkityseroa sisä- ja ulkopaikallissijan välillä taas ei juuri ole, esim. Hän työskentelee suomen kielen laitoksella ~ laitoksessa.
Jos entiteetillä ei ole varsinaista sisäpuolta, sisäpaikallissijainen ilmaus esittää pinnan tasona, johon puheena oleva esine tai vastaava on kiinnittynyt tai josta se on kiinteä osa. Ulkopaikallissijaisessa ilmauksessa taas korostuu ulkopinta, josta puheena oleva esine on irrotettavissa.
Kaikissa tapauksissa vaihtelumahdollisuutta ei ole, esim. kiinteä suhde ilmaistaan sisäpaikallissijalla: Lapsi liimasi tarran ikkunaan ~ *ikkunalle. Sisäpaikallissija on saattanut vakiintua vaihtelemattomaksi riippumatta suhteen kiinteydestä: ripustaa verhot ikkunaan ~ *ikkunalle.