Toistuvat, rituaalistuneet tilanteet edellyttävät määrämuotoista rutiininomaista puhetoimintaa. Niissä esiintyy kiteytyneitä lausumatyyppejä, jotka eivät useinkaan ole lauseita ja joissa on merkitykseltään haalistuneita ilmauksia. Kiteytyneistä puherutiineista muodostuvat esittelyt, tervehdykset, hyvästelyt, toivotukset, kiitokset sekä erilaiset puhuttelut ja huudahdukset. Rakenteeltaan ne ovat yksinkertaisia: niissä on joko vain yksi NP tai AP tai tällaisen lausekkeen edessä tai jäljessä jokin interjektio tai muu partikkeli, esim. hei kaikki, no selvä, isä kuule. Tilannesidonnainen pelkän lausekkeen käyttö vuorona on puhuttelu (» § 1077 – 1078). Muodollisissa tilanteissa lausekkeen muotoista puhuttelua käytetään puheenvuoron, puheen tai esitelmän aluksi (a). Myös tervehdykset ym. keskustelujen avausrutiinit sisältävät pitkälle rituaalistuneita lausumia, jotka voivat olla lausekkeen muotoisia (b).
Kun näköyhteys puuttuu, kuten esim. puhelimessa, tervehtiminen on pelkkien kielellisten keinojen varassa. Tällöin keskustelun avaus muodostuu jaksosta, jonka aloittaa vastaanottajan itseidentifiointi, minkä jälkeen soittaja tervehtii ensimmäiseksi.
| V: | Tuire Santaniemi. |
| S: | No Jaana Piipponen tässä <hei>. |
| V: | No ↑hei, |
| V: | Ha:loja? |
| S: | Pentti Selin Kokkolasta iltaa. |
| V: | Iltaa iltaa, |
Soittajan vuoro sisältää kaksi puhetoimintoa, itsen esittelyn ja tervehdyksen. Se muistuttaa rakenteeltaan eksistentiaalilausetta, jota kehystävät tervehdykset ja muut partikkelit. Avausvuoron tervehdysvaihtoehtoja havainnollistaa asetelma 155.
| () | () | () | ||||
| 1. | Liisa | täällä | hei. | |||
| 2. | Hannu Grön | Lahdesta | hei. | |||
| 3. | Jussi Kämäräinen | päivää. | ||||
| 4. | Virtasen Jaska | tässä | moi. | |||
| 5. | Nykykeittiöstä | Elina Laine | hei. | |||
| 6. | Täällä | Koistinen | Senrak oy:stä | päivää. | ||
| 7. | Terve | täällä on | äiti. | |||
| 8. | No | täällä | Urpu | pappilasta | hei. | |
| 9. | No | moi | täällon | Maitsu. | ||
| 10. | Tässon | Martti. | ||||
| 11. | No | Martti | hei. | |||
| 13. | Jarkko | hei. |
Useimmiten avausvuoro muodostuu verbittömästä lausumasta, vaikka olla-verbikin on siinä mahdollinen (7, 9). Paikanilmauksena on joko erosijainen leksikaalinen NP tai partikkelistunut olosijainen adverbi tääl(lä) tai täs(sä) (1, 4, 5). Paikanilmauksella on kaksi mahdollista sijaintia: joko heti alkuasemaisen tervehdyksen jäljessä tai vuoron lopussa sijaitsevan tervehdyksen edellä.
Tervehdyksen sijoittuminen avausvuoron alkuun tai loppuun heijastaa eri strategioita: joko ensin tarjotaan tunnistettavaa ainesta (’kuka?’, ’mistä?’), minkä jälkeen tervehditään, tai aloitetaan tervehdyksellä, jota seuraa itsen esittely. Erisnimen vaihtoehdot ilmentävät puhujien välisen tuttavuuden astetta. Rutiinivuoron alussa voi tuttujen kesken esiintyä partikkeli no (8, 9, 11). – Välttämätöntä on vain joko nimen mainitseminen tai tervehdyssana.
Aivan kuten kasvokkaistilanteissakin puhelinkeskustelun aloitustapa heijastaa useita kielenulkoisia seikkoja: paitsi puhujien välistä etäisyyttä tai läheisyyttä ja edellisestä keskustelusta kulunutta aikaa, myös aloitettavan puhelun luonnetta, etenkin sitä aloitetaanko asioimispuhelu vai rupattelutuokio. Esittelyä ja tervehdysten vaihtoa voi seurata muitakin rutiininluontoisia vuoroja kuten että tiedustellaan vointia tai puhelun mahdollisesti aiheuttamaa häiriötä, ennen kuin soittaja ilmaisee soiton syyn.
Edellinen pykälä