Kahden tilanteen ajankohtien ja kestojen keskinäinen suhde voidaan ilmaista yhdyslauseessa, jonka toinen osa sisältää jonkin temporaalisen suhteen merkitsimen, tavallisimmin adverbiaalikonjunktion kun (» § 1121 asetelma 160). Tilanne voidaan esittää toiseen nähden kokonaan tai osittain samanaikaisena, aiempana tai myöhempänä.
Temporaaliselle suhteelle perustuvat myös monet muut asiaintilojen väliset suhteet, kuten samanaikaisten asiaintilojen kontrastiivisuus ja erilaiset kausaaliset suhteet ajallisesti perättäisten asiaintilojen välillä. Kun-konjunktiota käytetäänkin paitsi temporaalisiksi, myös kontrastiivisiksi (» § 1102), kausaalisiksi (» § 1130), konditionaalisiksi (» § 1137) ja konsessiivisiksi (» § 1141) tulkittavissa liitoksissa. Temporaalista suhdetta voi selventää asiaintilojen järjestystä täsmentävillä adverbeilla tai partikkeleilla kuten silloin (kun), samalla (kun), sitten (kun), sen jälkeen (kun) jne. Aikasuhteen merkitsin sijaitsee jommassa kummassa lauseessa tai molemmissa:
Konjunktio kuin esiintyy vertailevissa ajanilmauksissa: ennen kuin, samaan aikaan kuin. Lisäksi aikasuhteen merkitsemiseen käytetään konjunktiota kunnes, kunhan, jahka sekä relatiiviadverbeja jolloin ja milloin. Ajan ilmauksista myös luvuissa Adverbit (» § 649 – 652), Adverbiaalit (» § 980) ja Infinitiivit ja partisiipit (» § 522 – 524).
Edellinen pykälä