Monipersoonaisessa passiivissa toimii finiittiverbin kieliopillisena subjektina se argumentti, joka aktiivilauseessa olisi objektina. Monipersoonaisen passiivin voi siis muodostaa vain transitiiviverbistä (» § 1331). Koska finiittiverbi kongruoi kieliopillisen subjektin kanssa, se taipuu persoonissa. Monipersoonaiset passiivirakenteet ovat suomessa paljon suppeakäyttöisempiä kuin yksipersoonainen.
Monipersoonaisen passiivilauseen predikaattina on verbiliitto, jossa apuverbiin (tulla, joutua, olla) liittyy passiivinen partisiippi kuten valittu, tutkittava tai agenttipartisiippilauseke kuten auton yliajama (» § 1333 – 1340; verbiliitoista » § 451 – 453). Toinen monipersoonaisen passiivin tyyppi ovat verbijohdokset (esim. hoitua; » § 1344). Monipersoonaisen passiivin ja aktiivin suhdetta havainnollistaa kuvio 12, jossa esimerkkinä on verbiliitto tulla valituksi.
Yksi- ja monipersoonaisen passiivin keskeinen rakenteellinen ero on se, että vain monipersoonaisessa verbin objektiargumentti toimii subjektina. Toisin kuin yksipersoonaisesta, monipersoonaisesta passiivista voi muodostaa mm. infinitiivilausekkeen (a) (» § 1338). Passiivityyppien eroa kuvastaa se, että monipersoonaisesta voi muodostaa yksipersoonaisen passiivin (b).
Edellinen pykälä