Demonstratiivisten pronominien tämä, tuo, se sekä niiden pohjalta muodostettujen muiden pro-sanojen merkityseroja on pidetty ensisijaisesti spatiaalisina; on katsottu, että kyse on puheena olevien tarkoitteiden suhteellisesta etäisyydestä puhetilanteen osallistujiin. Puhujien huomiopiiriin kuuluu kuitenkin paljon muutakin kuin suhteellinen etäisyys tarkoitteisiin. Seuraavassa kaikki esimerkit ovat peräisin samasta kahden puhujan välisestä keskustelusta, jossa puhujien paikka ei vaihtele. Pronominin valinta voi kyllä riippua puhujien suhteellisesta sijainnista puheenaiheeseen nähden, kuten esimerkissä (a), jossa toinen puhuja on sitomassa kissalle kauluria toisen seuratessa vierestä. Mutta kun puhujat ovat yhtä etäällä tarkoitteesta (b), valintaan voi vaikuttaa myös esim. puhujan suhde tarkoitteeseen. Kissojen omistaja (Reija) käyttää pronominia nää, mutta vieras pronominia noi.
Katri: | ↑Mite toi [kissa] on noi pieni? |
Reija: | Tää o oikeestaa kasvanu hirveest, must tuntuu että ne jää kyllä aika pieniksi. – – Mut ku tää on kato tyttökissa. (p) |
Reija: | Nää on nimittäi jostai syystä iha tässä pihassa. Mut ehkä ne pelkää ku nei oo nii kauhee tottuneit. |
Katri: | Uskaltaaks niitä siel Suonejoel päästää parvekkeelle. |
Reija: | – – pääseeks siitä naapuriparvekkeelle, ootsä kattonu. |
Katri: | Kyy noi varmaa pääsee mutta, (p) |
Toisaalta pelkkä deiktinen tä(m)ä-pronomini, johon ei liity leksikaalista luonnehdintaa, voi saman puhetilanteen aikana viitata useisiin tarkoitteisiin, joista jotkut ovat samalla tavalla molempien läsnäolijoiden huomiopiirissä (c). Pronominien tulkinta nojautuu sekä tilanteeseen että niiden lausumien sisältöön, joiden osana pronomini on, eikä kaikkiin lausumiin välttämättä liity varsinaista osoittelua (d).
Kun puhuja referoi aiempaa puhetilannetta, deiktinen keskus siirtyy pois nykyisestä ja tämä-pronominilla viitataankin tuossa aiemmassa tilanteessa olleisiin tarkoitteisiin (e) (» § 1467 – 1468):
Pronominin tuo ~ toi sekä sitä vastaavien deiktisten adverbien t(u)os(sa) ja tuolla merkitykseen kuuluu suhteellinen etäisyys tai sijoittuminen huomiopiirin ulkopuolelle; pronominin osoittama tarkoite ei välttämättä myöskään ole keskustelussa jatkuva (f; vrt. esimerkki c). Olennaista tässäkin on silti se, millaisessa lausumassa pro-sana esiintyy; t(u)os(sa) voi viitata samassa yhteydessä laajasti puutarhaan ja konkreettisemmin kaularemmiin (g; vrt. sana tässä esimerkissä b):
Reija: | Sit se aina metsästää tuossa niitä tipuja. Mut se ei uskalla mennä kovi kauas. |
[kahdeksan riviä poistettu] | |
Katri: | Onks tossa se sen nimi. – – |
Reija: | On. Tos on se ja, (.) heijastin? (p) |
Toisaalta t(u)os(sa)-sanan merkitykseen voi kuulua vain ’ei täällä’; tarkempi tulkinta on mahdollinen lauseyhteyden avulla: