Eksistentiaalilauseen subjekti eli e-subjekti poikkeaa perussubjektista keskeisen subjektikriteerin osalta, sillä verbi ei kongruoi sen kanssa: Pöydällä on silmälasit. Muutkin e-subjektin ominaisuuksista ovat yhteisiä objektin kanssa: neutraali sijainti verbin jäljessä ja partitiivimuoto, joka perustuu lauseen kielteisyyteen tai osoittaa kvantitatiivista epämääräisyyttä. E-subjekti voi tosin olla kieltolauseessa nominatiivisijainenkin: Alussa ei ollut sana (» § 918); objektille tämä ei ole mahdollista: *Alussa ei sanottu sana (» § 932). Objektille ja omistuslauseen e-subjektille on yhteistä myös monikon nominatiivin distributiivinen tulkinta: omistajan tai saajan roolissa on joukko, jonka jäsenistä jokaista kohti on yksi nominatiivi-NP:n tarkoittaman joukon jäsen (a) (» § 916).
Yhteistä on myös se, että e-subjekti saattaa referatiivirakenteessa saada objektin sijan: Peres vakuuttaa ehdotuksen takana olevan pyrkimyksen rauhaan (» § 541).
Omistuslauseessa e-subjektin objektimaisuuden konkreettisin todiste on persoonapronominin t-akkusatiivi: Onhan minulla sinut. Akkusatiiviesiintymiä on havaittu muissakin eksistentiaalilauseissa (b–c).
| AT: | Minkälaisista asioista sinä kirjoitat. |
| MH: | kaikellaisista mut ihmiset täytyy olla aina mukana. ilman (.) ihmisiä ni (.) siit ei oikeestaan tulis (.) mitään et vähintään siin täytyy olla (.) minut itseni mukana (r) |
Myönteisissä lauseissa e-subjekti on indefiniittinen; jo tämä tekee siitä epätyypillisen subjektin. Puheessa yleisimpiä subjekteja ovat määräiset pronominit, erityisesti puheaktipronominit, joiden tarkoitteet ovat keskustelussa aina tunnettuina läsnä. E-subjekteina puheaktipronominit esiintyvät harvoin, lähinnä kieltolauseessa (Jos sua ei olis) ja monikollisina kvanttorilauseessa (Meitä on monta). Tätä epätyypillisyyttä heijastaa myös akkusatiivimuoto sellaisissa lauseissa kuin Minulla on sinut.
Huom. 1. Objekti esiintyy sellaisten verbien kanssa, joilla voi olla myös subjekti. Subjektin ominaisuudet ovat vastaavasti selkeimmillään silloin, kun verbillä on myös objekti. Sitä, että subjekti saa tietynlaisissa objektittomissa lauseissa samoja muotopiirteitä kuin objekti, voi pitää subjektin ja objektin neutraalistumisena (F. Karlsson 1982: 109).
Huom. 2. Helasvuo (1996; 2001a: 92, 97–103) on todennut perussubjektin tarkoitteen olevan keskustelussa sillä tavoin keskeinen, että se mainitaan tyypillisesti useita kertoja, kun taas e-subjektin tarkoitteesta ei erityisen usein lähdetä puhumaan enempää.
Edellinen pykälä