Vaikka passiivimuoto voidaan eri yhteyksissä tulkita puhuteltavia, puheena olevia henkilöitä tai puhujaa itseäänkin tarkoittavaksi, sen käyttö monikon 1. persoonan muotona on pitemmälle kiteytynyttä: vain me-pronominin voi lisätä passiivin yhteyteen, esim. Ollaanpas me ~ *te ~ *ne ~ *he tänään herkkänahkaisia. Monikon 1. persoonaa ilmaiseva passiivimuoto ei silti ole kieliopillisesti kokonaan mukautunut muuhun persoonataivutukseen. Sen yksiköllinen totaaliobjekti on nominatiivissa kuten passiivissa yleensäkin, ei genetiivissä kuten aktiivissa: Me otetaan se, mutta Me otamme ~ te otatte sen.
Tulkinnaltaankaan puhekielinen monikon 1. persoona ei aina selvästi eroa passiivikäytöstä. Subjektipronominia ei aina toisteta (a), ja etenkin teemattomassa lauseessa passiivimuoto voi luoda ’me’-tulkinnan ilman, että pronominia olisi välittömästi edellä käytetty (b).