Murteissa yleiskielen sanansisäistä yksinäiskonsonanttia voi vastata geminaatta, kun sitä seuraa (tai on seurannut) pitkä vokaaliaines. Yleisgeminaatiossa painollisen lyhyen tavun jälkeinen yksinäiskonsonantti esiintyy geminoituneena ennen pitkää vokaalia tai diftongia. Itämurteiden erikoisgeminaatiossa geminoituma vastaa yksinäiskonsonanttia pitkän vokaaliaineksen edellä muissakin painoasemissa ja myös pitkän tavun jäljessä. Itämurteiden erikoisgeminaatio on ilmiönä yleisgeminaation laajentuma, ja sitä esiintyy vain sellaisissa murteissa, joissa on myös yleisgeminaatiota. (Tavallista lyhyempien geminaattojen merkintänä on x̆x tai x̀.)
Sekä yleis- että erikoisgeminaatio ovat edelleen vahvana eläviä murrepiirteitä. Yleisgeminaatiota tavataan laajalti itämurteissa ja pohjois- ja peräpohjalaisissa murteissa sekä osin hämäläismurteissakin. Varsinkin kaupungeissa sen on kuitenkin arvioitu olevan väistyvä piirre. Itämurteiden erikoisgeminaatio on elävä ilmiö varsinkin Pohjois-Karjalassa.
Lounaismurteiden erikoisgeminaatio koskee soinnittomia klusiileja p, t, k sekä frikatiivia s. Yleiskielen yksinäiskonsonanttia voi vastata geminaatta jälkitavun alussa, kun edellä on soinnillinen äänne ja seuraava vokaaliaines on tai on ollut pitkä. Edeltävä tavu voi olla lyhyt tai pitkä, painollinen tai painoton. Lounaismurteiden erikoisgeminaatio on nuortenkin puheessa esiintyvä, mutta harvinaistuva ilmiö.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä