Arviointiin, luokitteluun ja todistamiseen kuuluu sekä mentaalista että kielellistä toimintaa. Niitä ilmaistaan muotilla, johon kuuluu predikatiiviadverbiaali. Täydennys on yleensä translatiivissa, mutta verbillä pitää sekä vaihdellen verbeillä kokea ja nähdä on essiivirektio. Objektina voi joillakin verbeillä olla myös A-infinitiivilauseke: He pitävät tärkeänä yrittää pärjätä itse (l) (» § 499).
Arviointiverbien intransitiivisia vastineita ovat esim. leimautua, osoittautua, paljastua, tunnustautua sekä vaikutelmaverbit kuten tuntua (» § 488). Sekä arvioinnin että transitiivisen tilanmuutosmuotin (» § 481) piirteitä sisältyy tuomitsemista ja johonkin tehtävään valitsemista tarkoittaviin verbeihin: tuomita, palkata, nimittää, ylentää, äänestää, valita.
Koska arviointi ja luokittelu ovat usein kielellistä toimintaa, arviointi- ja kommunikaatiomuoteissa esiintyvät monet samat verbit (» § 483). Predikatiiviadverbiaali ja sen luonnehtima subjekti tai objekti muodostavat predikaation, siis merkitykseltään lausetta vastaavan yksikön. Niinpä myös lausetäydennys on usein mahdollinen:
Arviointimuotissa objekti ja predikatiiviadverbiaali voivat molemmat olla välttämättömiä, sillä verbi ei muissa käytöissään aina saa kyseisen tyyppistä objektia: väittää jotakuta lihavaksi mutta *väittää jotakuta.
Edellinen pykälä