Ekvatiivilauseessa on nominatiivimuotoinen substantiivipredikatiivi, jolla ei luonnehdita eikä kategorioida subjektia vaan ilmaistaan kahden NP:n tarkoitteet samaksi. Näillä NP:illä ei ole muodollisia tuntomerkkejä, joista ilmenisi, kumpi niistä on subjekti ja kumpi predikatiivi. Tavallisesti verbinetinen NP katsotaan subjektiksi ja verbinjälkeinen predikatiiviksi, mutta verbin kongruenssi voi myös ratkaista asian toisin päin (» § 924).
Ekvatiivilause voidaan määritellä kahdella tavoin. Tiukemman määritelmän mukaan ekvatiivilauseita ovat vain ne, jotka samastavat kaksi yksiselitteisesti tunnistettavaa tarkoitetta (a). Lause esittää uutena tietona sen, että puhujan eri yhteyksistä tunnistamat oliot ovat yksi ja sama olio.
Väljän määritelmän mukaan ekvatiivilauseita ovat kaikki, joissa kahden nominatiivi-NP:n ekstensiot lankeavat yhteen. Näin on aina, kun predikatiivi-NP on semanttisesti yksilöity (b); tällöin se sisältää yksilöivän adjektiivin kuten sanan ainoa, viimeinen tai superlatiivimuodon (» § 608), ainutkertaista roolia tarkoittavan substantiivin kuten puheenjohtaja tai sukulaisuussuhdetta ilmaisevan substantiivin, johon liittyy genetiivimäärite tai possessiivisuffiksi.
Ekvatiivilauseen väljä tulkinta kattaa myös tyhjentävät määritelmät, kuten Dyyni on aavikoiden ja avoimien, matalien rantojen tuulen kasaama lentohiekkakinos: jokainen tietynlainen hiekkakinos on dyyni ja jokainen dyyni on tällainen hiekkakinos.
Ekvatiivilauseen erottaminen muista predikatiivilauseista voi riippua kontekstista ja tulkitsijan oletuksista. Esimerkiksi lause Ville on sisareni entinen kihlattu tulkitaan ekvatiivilauseeksi, jos ensimmäisen NP:n tarkoittama henkilö sen avulla identifioidaan samastamalla hänet toisessa ominaisuudessa tuttuun henkilöön. Lause on luonnehtiva, jos henkilöä kuvataan entisen roolinsa avulla. Ilmeisin ekvatiivilause on sellainen, jossa kumpikaan NP ei sisällä luonnehtivaa tietoa vaan on määräinen pronomini tai erisnimi (Se oli Met). Jos taas toisen NP:n edussanalla on kuvaussisältöä ja määritteitä, sen voi tulkita luonnehtivaksi predikatiiviksi, vaikka se olisikin semanttisesti yksilöity: Koira oli sitkeän sorsajahdin kuningas (l).
Huom. Ekvatiivilausetta, jossa toinen NP koostuu anaforisesta pronominista ja sitä määrittävästä relatiivilauseesta, käytetään puhutussa kielessä fokusointikeinona: Hieno säähän se on, mikä tänne vetää (l) (» § 1404).