VISK - § 677 Ihmeen kauan, ihanasti rempallaan

SISÄLLYS > RAKENNE > Adverbit > Adverbilauseke > Adverbin määritteet > Tavan määritteet > § 677 Ihmeen kauan, ihanasti rempallaan

§ 677 Ihmeen kauan, ihanasti rempallaan

Adverbin genetiivimuotoinen nominimäärite ilmaisee tapaa tai intensiteetin astetta:

(a)

Ihmeen kauan olette jaksaneet sietää samaa porukkaa. (k) | Hommaa on paljon, poskettoman paljon. (L)

Adverbin ja adjektiivin genetiivimääritteinä ei esiinny yksilöiviä eikä proadjektiiveja: *ensimmäisen ~ *ainoan ~ *ihanimman varma(sti), *sellaisen mukava(sti). Genetiivimääritteinä eivät esiinny myöskään suhteutusadjektiivit kuten pituinen, kokoinen eivätkä suhteuttavat kategorioivat adjektiivit kuten entinen, nykyinen, seuraava. Ja vaikka eräät modaaliset adjektiivit toimivat genetiivimääritteinä, esim. ehdottoman tyylikkäästi (l); ilmeisen vastenmielistä (l), mm. adjektiiveja luultava, oletettava, mahdollinen ja välttämätön ei käytetä näin: *mahdollisen hyvin, *välttämättömän paljon. Adjektiivin mahdollinen superlatiivi esiintyy kuitenkin genetiivimääritteenä: mahdollisimman paljon.

Adverbin adverbiaalisena etumääritteenä toimiva sti-adverbi kuvaa sitä, millä tavalla adverbin ilmaiseman tavan katsotaan pätevän:

(b)

– – on moraalisesti ja eettisesti väärin viedä työttömiltä työpaikkoja. (l) | Pääaihe on luonto, ennen kaikkea kukat, jotka hän hahmottelee teknisesti taidokkaasti, herkin, runollisin ottein. (l) | Made In Heaven on tehty Freddie Mercuryn ollessa kuoleman porteilla, eikä tällainen kiekko voi yksinkertaisesti toimia musiikillisesti täysillä. (l) | Hänet on kuvattu – – motorisesti poikkeuksellisesti liikehtivänä hahmona. (l) | Olin lievästi huvittunut, mutta myos lievästi kauhuissani. (k)

Tällaisissa tapauksissa sti-määrite ja toinen adverbi voivat periaatteessa sijaita erilläänkin toisistaan: teknisesti hän hahmottelee kukat taidokkaasti. Kun sti-adverbi määrittää varsinkin asennon tai olotilan ilmausta, se on subjektiivisesti arvottava ja usein sitä vastaa laatua luonnehtiva genetiivimuotoinen adjektiivimäärite.

(c)

– – käytäntö on ollut ihanasti rempallaan. (l) ~ ihanan rempallaan | Huone on ikävästi kallellaan, – –. (k) | – – tukka oli hauskasti pörröllään, – –. (k) | Arvi tiiraili minua vetisillä silmillään pää oudosti vinossa. (E)

Sen sijaan esim. määrän tai objektiivisen näkökulman ilmauksissa genetiivimäärite ei käy: pahasti ~ *pahan juovuksissa, rutkasti ~ *rutkan pielessä, eettisesti ~ *eettisen väärin, musiikillisesti ~ *musiikillisen täysillä (komparaatiojohdosten kanssa genetiivimäärite ei käy ollenkaan: *ihanan nopeammin).

Kun määritettävä adverbi itse on sti-adverbi, sitä voi edeltää kaksi määritettä, joista ensimmäinen on intensiteettipartikkeli tai niin ja toinen on genetiivimuotoinen nomini (d). Rakenne on tulkittavissa kahdella eri tavalla: partikkeli toimii määritteenä joko nominimääritteen ja adverbin kokonaisuudelle, esim. [erittäin [konkreettisen näyttävästi]], tai pelkästään nominimääritteelle: [[erittäin konkreettisen] näyttävästi].

(d)

Helsinki rakennettiin osoittamaan erittäin konkreettisen näyttävästi sekä ulkomaalaisille että suomalaisille itselleen, että oli syntynyt erillinen poliittinen yksikkö, Suomi. (A) | Hän oli puhunutkin niin pahaaennustavan kerskailevasti jostakin poika kullasta – –. (k)

Silloin puolestaan kun tavan adverbia edeltää partikkeli ihan ~ aivan ja liiallisuutta tai riittävyyttä ilmaiseva adverbi tai niin, noin, näin, partikkelin voi katsoa määrittävän pikemmin kahden adverbin kokonaisuutta: [aivan [liian huolettomasti]]:

(e)

Juttujen salaamisen perusteena on käytetty pankkisalaisuutta aivan liian huolettomasti. (l) | Usein luullaan, että riittää, kun auto tehdään neitseellisistä materiaaleista ja osiin isketään kierrätysmerkki. Ihan näin onnellisesti asia ei ole! (l)

Temporaalinen tai lokatiivinen adverbi voi saada kyseistä ominaisuutta tarkentavan määritteen:

(f)

Myöhään iltaisin minä yksin soittaa luikauttelen. (l) | Hän ei tuijota taivaaseen eikä maahan, vaan ihmispään korkeudelta suoraan eteenpäin. (k)

Huom. Adverbin adverbiaalimääritteenä toimii myös paikallissijainen NP tai adpositiolauseke: Eläinmaailmassa poikkeavasti ne [huskyt] antavat nuorimpien ja pienimpien syödä mahansa täyteen, ja vasta näiden jälkeen isot koirat käyvät ruoan kimppuun (l); Jos joku paikka jaettaisiin vielä auki, se olisi pahasti väärin Aki Parviaista kohtaan (l).