Ominaisuudennimi ilmaisee yleensä jaollista, ei-laskettavaa entiteettiä. Jotkin lekseemit ilmaisevat kuitenkin myös laskettavaa entiteettiä ja voivat siten esiintyä monikkomuotoisena. (» § 555 – 556.) Tällainen rajaava, yksilöivä käyttö on merkki ominaisuudennimen leksikaalistuneisuudesta.
Leksikaalistuneita tai merkitykseltään erikoistuneita (U)Us-johdoksia ovat myös esim. seuraavat:
Monet näistä ovat oppitekoisia tai ainakin merkitykseltään ohjailtuja sanoja. Joiltain puuttuu välitön kantasanakin (< ?henkilöllinen, ?tilainen; myös » § 276 huom.). Adjektiivikantaisilla voi lisäksi olla tavanomaista leksikaalistumatonta ominaisuudennimikäyttöä, esim. Se ei ollutkaan heikkoutta ja saamattomuutta – – (k).
Huom. Yksilötarkoitteisina voivat esiintyä sellaiset ominaisuudennimet kuin rakkaus, tuttavuus, persoonallisuus tai keskinkertaisuus, esim. Hän on vanha rakkauteni ~ uusi tuttavuus. Sanan tarkoitetta leimaa sen kanta-adjektiivin ilmaisema ominaisuus. (Vrt. verbikantainen tyyppi komistus, suuri lupaus » § 233.)
Edellinen pykälä