Demonstratiivipronomineja on kuusi: yleiskielessä ne ovat tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne (» asetelma 50). Se‑, ne- ja nuo-pronominien vartaloissa on vokaalivaihtelua: se- : si‑, ne : nii-, nuo : noi-. Tämä- ja nämä-pronomineissa on nominatiivissa ja yksikön genetiivissä kaksitavuistava mä-aines, joka usein puuttuu puhutun kielen muodoista: tää : tän, nää. Tuo- ja nuo-pronominit esiintyvät puhutussa kielessä laajalti asussa toi : to- ja noi : noi-. Se-pronominilla on poikkeuksellinen pääteaines muiden nominien inessiivin ja elatiivin tunnusta vastaamassa: sii-nä, sii-tä. Monikon taivutusmuodoissa on lisänä monikon tunnus i ja genetiivissä vielä de-aines (vrt. persoonapronominien dä-aines). Demonstratiivipronominit eivät juuri esiinny vajaakäyttöisissä sijoissa, poikkeuksena määritteenä toimiva komitatiivi: niine hyvineen. Pronominien instruktiivimuodot ovat leksikaalistuneet adverbeiksi tai partikkeleiksi näin, niin, noin (» § 256). (» § 720–721.)
se | ne | tämä | nämä | tuo | nuo | |
se | ne | tämä | nämä | tuo | nuo | |
se-n | niide-n | tämä-n | näide-n | tuo-n | noide-n | |
si-tä | nii-tä | tä-tä | näi-tä | tuo-ta | noi-ta | |
si-nä | nii-nä | tä-nä | näi-nä | tuo-na | noi-na | |
si-ksi | nii-ksi | tä-ksi | näi-ksi | tuo-ksi | noi-ksi | |
sii-nä | nii-ssä | tä-ssä | näi-ssä | tuo-ssa | noi-ssa | |
sii-tä | nii-stä | tä-stä | näi-stä | tuo-sta | noi-sta | |
sii-hen | nii-hin | tä-hän | näi-hin | tuo-hon | noi-hin | |
si-llä | nii-llä | tä-llä | näi-llä | tuo-lla | noi-lla | |
si-ltä | nii-ltä | tä-ltä | näi-ltä | tuo-lta | noi-lta | |
si-lle | nii-lle | tä-lle | näi-lle | tuo-lle | noi-lle | |
– | nii-ne | – | näi-ne | – | noi-ne |