Taustoittava pykälä
Paunonen (1995a: 508; tarkennus kirjeitse 1.4.2002) on vertaillut vuosina 1972–74 kerättyä Helsingin puhekielen aineistoa (Paunonen 1995b [1982]) yksikön ensimmäisen persoonan possessiivisuffiksin kongruenssitilanteesta vuosina 1991–92 hankkimiinsa vastaaviin tietoihin. Kummassakin aineistossa on kolmen ikäryhmän haastateltavia; edellisen kerran nuoret ovat seuraavalla kerralla olleet keski-ikäisiä, keski-ikäiset puolestaan vanhoja.
| 1970-luku | 1990-luku | ||||
| % | n | % | n | ||
| 1 | mun kirja | 32,1 | 262 | 66,7 | 266 |
| 2 | kirjani | 27,1 | 221 | 7,3 | 47 |
| 3 | mun kirjani | 19,6 | 160 | 21,3 | 129 |
| 4 | minun kirjani | 16,8 | 137 | 3,0 | 16 |
| 5 | minun kirja | 4,4 | 36 | 2,3 | 12 |
| Yht. | 100 | 816 | 100 | 470 | |
Muutos on parissa vuosikymmenessä ollut nopeaa. Tyyppi mun kirja on selvästi vahvistanut asemiaan. Sitä käyttivät Nuolijärven (1986b: 165) mukaan ensisijaisena varianttinaan Helsinkiin Savosta ja Pohjanmaalta muuttaneet jo 1980-luvun alussa. Kongruoivaa tyyppiä 3 (mun kirjani) eivät 1990-luvulla nuoret juuri enää käytä; tapaukset ovat lähinnä kahdesta vanhemmasta ryhmästä. Tyyppi 5 eli minun kirja on jäänyt vähäkäyttöiseksi.
Edellinen pykälä