Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Referointi > Referointi osana kertojan tekstiä > Sekamuoto, eläytymisesitys ja vapaa (epä)suora esitys > § 1466 Miksi perinteinen jako ei riitä

§ 1466 Miksi perinteinen jako ei riitä

Taustoittava pykälä

Suora ja epäsuora esitys ovat kielioppiperinteestä normitettuun kirjakieleen polveutuvia tyyppejä. Sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä esiintyy kuitenkin yleisesti referointia, jossa on piirteitä kummastakin. Repliikkilauseen syntaktinen alisteisuus ja deiktisten elementtien muutos eivät välttämättä kulje samansuuntaisesti. Etenkin puhutussa kielessä mutta myös lehtiteksteissä yleinen on ilmaisutapa, jossa referaatin alussa on että-sana mutta jonka näkökulma on osittain tai kokonaan alkuperäisen puhetilanteen puhujan (näkökulmasta » § 1467).

Referointitapoja, joissa on aineksia sekä suoran että epäsuoran esityksen keinoista, on fennistisessä perinteessä kuvattu sekamuotoina. Ikolan (1960a: 257) ehdottama nimitys on sekaesitys, ”vermischte Rede”; Penttilä (1963: 652–653) puhuu sekamuodosta. Kyseessä on yhtäältä ollut että-sanan käyttäminen sellaisen referaatin edessä, jossa on muuten suoran esityksen piirteitä, kuten paikan ja ajan adverbeja. Toisaalta sekamuotona on pidetty eläytymisesitystä eli johtolauseettomia referaatteja, joita sittemmin on kaunokirjallisten tekstien analysoinnissa kutsuttu vapaaksi epäsuoraksi esitykseksi (» § 1475), puhutun referoinnin kuvauksessa mm. nollasitaatiksi (» § 1488). Sekamuodosta puhuminen ei ole optimaalista, koska siitä voi saada käsityksen, että tämä varsin yleinen käytäntö – puhutussa kielessä lähes yksinomainen – olisi jotenkin taitamatonta ja että kieliopintekijöiden muotoilemat ideaalityypit olisivat ensisijaisia.

Varsinkin kaunokirjallisessa kerronnassa ovat seuraavantapaiset ratkaisut pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Jos referaatti on pitempi kuin yksi lause, sen ensimmäinen lause voi olla johtolauseelle alisteinen, mutta välimerkin jälkeinen uusi lause ei ole kieliopillisesti enää hallitsevan johtolauseen osa, vaan edustaa vapaata suoraa (a) tai vapaata epäsuoraa (b) esitystä.

(a)
Nyt Kalle Kultala kertoo juhlapuhujan akateemikko Matti Kuusen olleen antautumismielialassa kehottaessaan ikäluokkaa 1917 ”nousemaan ylös seisomaan, tai jos ette kykene seisomaan, nostakaa kätenne ylös!” (l)
(b)
Kirsi tiesi että iltakahvilla olisi taas piirakkaa. Jonakin päivänä hän leipoisi itse sellaisen, kun raparperia kasvoi talon päädyssä. Hän tekisi oikein mehevän. (k)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Yleistä

Referointi osana kertojan tekstiä

Referointi ja deiksis

Johtolause ja muut johtoilmaukset

Referointi keskustelun osana

Kuulopuhe ja toisen käden tieto

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot