Nomininjohtimilla muodostetaan substantiiveja ja adjektiiveja. Nomineja johdetaan sekä nomineista että verbeistä. Nominikantoina voivat toimia substantiivit, adjektiivit ja lekseemiä edustamattomat nominaaliset vartalot sekä näitä selvästi harvemmin numeraalit ja pronominit. Osa nomininjohtimista liittyy paitsi nomini- myös verbikantoihin, esim. -isA: sopuisa (< subst. sopu), viihtyisä (< verbi viihtyä); -Os: hurmos (< subst. hurma), sidos (< verbi sitoa). Tällainen kantasanojen kahtalaisuus on kuitenkin tavallisempaa verbien johdostyypeille (» § 304–). Adverbeista nominijohdosten muodostus on hyvin rajallista (» § 372 huom.).
Nominijohdos on vokaalivartaloltaan useimmiten kolmi- tai useampitavuinen, ja nomininjohdin käsittää yleensä vähintään kaksi foneemia. Lyhyistä vokaaleista voivat sellaisenaan johtimina toimia u, y, o, ö ja i; niiden muodostamat johdokset ovat vartaloltaan tyypillisesti kaksitavuisia.
Nominien morfologiset johdostyypit edustavat samalla rakenteellisia sanahahmoja, muotteja, jotka tuottavat ja ylläpitävät sanastoa muutenkin kuin kantasanasta johtamisen keinoin. Joissain tyypeissä kantasanattomuus ja sanojen muodostuksen perustuminen muottiin on erityisen tavallista, etenkin deskriptiivisessä ja affektisessa sanastossa. (» § 147 – 149.)
Yksi tietty nomininjohdin muodostaa yleensä joko substantiiveja tai adjektiiveja. Eräillä johtimilla, kuten -(i)nen, -(i)kAs tai -(i)lAs, voidaan muodostaa niitä molempia:
Huom. Tässä luvussa omissa kohdissaan käsiteltävien johdostyyppien lisäksi on joitakin sikäli marginaalisia johdostyyppejä, että niihin kuuluu vain muutama lekseemi:
Edellinen pykälä