Kolmitavuiset (i)kkA- tai UkkA-loppuiset yksilöä tarkoittavat substantiivit ovat usein sävyltään affektisia ja voivat sisältää deskriptiivisen kantavartalon, esim. jörrikkä, nulikka, pullukka, ressukka (» § 210). Lisäksi on muita kkA-loppuisia yksilönnimityksiä:
Jotkin näistä ovat läpinäkyviä johdoksia, mutta suurin osa kantasanattomia tai lainasanoja kuten kasakka, marsalkka, torakka. Pääteaines ‑(i)kkA esiintyy myös monissa kasvinnimissä: herukka, kirsikka, kämmekkä, lillukka, mustikka, puolukka, rentukka. Lisäksi (i)kkA-loppuisiin sanoihin kuuluu muita kuin yksilönnimiä: slangin (k)kA-substantiiveja (» § 218) sekä AkkA-loppuisia adjektiiveja (» § 288).
Johtimen ‑(i)kki sisältäviä substantiiveja on nomini- ja verbikantaisia (» § 247). Johdin liittyy kaksitavuiseen (heikkoon) vokaalivartaloon. (i)kki-muottiin kuuluu runsaasti yksilönnimityksiä, suurimpana ryhmänä kasvinnimet:
Lisäksi on joitakin ihmistarkoitteisia (i)kki-johdoksia: nominikantaisia kuten punikki, isukki ja verbivartaloisia kuten asukki, hoidokki, holhokki, lellikki, suosikki. Tyyppiin kuuluu myös erisnimiä: naisennimiä ovat esim. Annikki, Kyllikki ja Tuulikki, lehmännimiä Mansikki, Mustikki, Muurikki.
Huom. On myös muunlaisia kolmitavuisia kkA-loppuisia substantiiveja: tappelua tai konflikti- tai sekaannustilaa kuvaavia usein verbikorrelaatillisia deskriptiivisiä muodosteita kuten hässäkkä, kahakka, mellakka, myräkkä, nujakka sekä kantasanattomia, osin lainasanoja, esim. etikka, klinikka, piirakka, pontikka, tupakka, urakka (» § 152). Monitavuisia kki-loppuisia substantiiveja, jotka eivät ole johdoksia vaan lainasanoja, ovat esim. antiikki, kajakki, mosaiikki, västäräkki (» § 151).
Edellinen pykälä