Johdin ‑iO liittyy kantasanan (vahvaan) vokaalivartaloon. Johtimen edeltä jää pois vartalon lyhyt loppuvokaali (leht-iö, palkk-io) tai pitkä vokaaliaines (aih-io < aihee-, soik-io < soikea). iO-johdokset ovat kolmitavuisia. Niissä on paitsi paikkaa (» § 187) ja yksilöä (» § 197) tarkoittavia myös muunlaisia substantiiveja, niin substantiivi- kuin adjektiivikantaisiakin. Lisäksi johdostyyppiin kuuluu verbikantaisia sanoja (» § 248).
Nämä sanat ovat paljolti oppitekoisia, ja merkityssuhde vaihtelee tapauksittain; yleensä kantasanan ja johdoksen tarkoitteiden välillä on kuuluvuussuhde. Numeraalikantaisia ovat mm. yksiö, neliö, kuutio, verbikorrelaatillisia esim. alkio, halkio, ilmiö, valio ja vartio. Jotkin iO-johdokset esiintyvät lähinnä vain yhdyssanan määriteosana: uusiopaperi, kosiomatka, yltiöpäinen. Kollektiivisanoja puolestaan ovat emiö, hetiö, kasvio, lehtiö ja yhtiö (» § 179). Uudismuodosteet ovat mahdollisia, esim. hymiö, pyöriö.
Huom. Nykykielen kannalta kantasanattomia ja korrelaatittomia kolmitavuisia iO-loppuisia sanoja ovat esim. avio, kallio, kavio, muumio, nuotio, raunio, röykkiö, tuokio, vaurio sekä adjektiivit autio ja mainio, kolmitavuisia iO-loppuisia paikannimiä esim. Kemiö, Kuopio, Köyliö, Paimio, Piikkiö ja Raisio. Myös iO-loppuisia monitavuisia vierassanoja on runsaasti, esim. depressio, evoluutio, funktio, kemikalio, kopio, portfolio ja visio.
Edellinen pykälä