VISK - § 242 Tulos, teko, väline ja muut -e-sanojen merkitykset

SISÄLLYS > SANAT > Nominijohdokset > Verbikantaiset substantiivijohdokset > Teonnimet ja teon tuloksen nimet > sekoit-e, kolk-e, jää-nne > § 242 Tulos, teko, väline ja muut -e-sanojen merkitykset

§ 242 Tulos, teko, väline ja muut -e-sanojen merkitykset

Teon tuloksen nimiä ovat esim. seuraavat e^x-johdokset:

2-tav. > hake, jauhe, leike, miete, murske, nide, raaste, rouhe, tuote, uute | Monitav. > erite, jaloste, kustanne, moniste, nauhoite, painate, pakaste, puriste, rakenne, sekoite, tuloste, valmiste, äänite

Teon tulos on konkreettinen tai abstrakti. Kyse voi olla myös epäintentionaalisen tapahtuman tuloksesta, jolloin kantaverbi voi olla intransitiivinenkin, esim. paise (< paisua), roiske. Kun kantana on U-verbi, teon tuloksen nimenä esiintyy yleensä mA-johdos (» § 245).

Pikemmin teon kohdetta tai välinettä kuin tulosta ilmaisevat seuraavat e^x-johdokset, joiden tarkoite ei ole seurausta kantaverbin toiminnasta: harraste, levite, liite, palaute, sumute, tavoite ’päämäärä’. Joidenkin johdosten tarkoite taas on kantaverbin ilmaisemassa tilanteessa pikemmin toimivana osapuolena kuin toiminnan kohteena tai tuloksena, esim. kiille (≈ ’sellainen joka kiiltää’), kimalle, noste ’nostovoima’.

Toisaalta e^x-johdos voi olla merkitykseltään teonnimi, kun kantana tai korrelaattina on intransitiivinen deskriptiiviverbi. Vartalon viimeisenä konsonanttina on tällöin useimmiten k.

helke (vrt. helkätä, helkkyä), jyske (vrt. jyskyä, jyskiä), kapse, kolke, kopse, kuiske, loiske, melske, nyyhke, pärske, rouske, ryske, syke, säihke, tuike, vilske, virne, välke

Itseruoskinta kuuluu kirjailijakokoukseen kuin vihdan läiske savusaunaan. (l) | – – John Woo ohjaa taattua rytinäjytkettä, josta ei mätkettä ja pauketta puutu. (l)

Nämä e^x-teonnimet ilmaisevat tyypillisesti jatkuvaa ääntä, mutta lähinnä kerrallista ääntä tai liikettä kuvaavat esim. hele, pore, roiske ja väre. Teonnimen kaltainen merkitys on myös seuraavilla e^x-johdoksilla, joiden kantaverbi ei ole deskriptiivinen, mutta yleensä intransitiivinen: hohde ≈ ’hohtaminen’, katse, liike, paiste, polte, puhe, puute, sade, säihke, valve. Kun e^x-teonnimen kantaverbinä on i- tai U-vartalo, rinnalla voi olla nA- tai ntA-johtiminen teonnimi, esim. jyske ~ jyskinä, läike ~ läikyntä. Kun vastineena on muu kuin i- tai U-vartaloinen verbi, kyseessä ei katsota olevan morfologinen johtosuhde, esim. pilke (vrt. pilkahtaa, pilkottaa), virne (vrt. virnistää, virnuilla).

e^x-johdosten yksi keskeinen merkitysryhmä teon tuloksen ja teonnimien ohella ovat välineen nimitykset (» § 255 – 257). Etenkin kolmitavukantaisten e^x-johdosten ilmaisema väline on tyypillisesti aine eikä esine; esinevälinettä ilmaisevat sen sijaan yleensä in : ime-johdokset (» § 256).

2-tav. > haude, huume, johde, kate, mauste, ohje, peite, pyyhe, tuke, täyte | Monitav. > asuste, eriste, hajuste, karkote, kiinnite, koriste, kylläste, lannoite, leivite, liukaste, opaste, pakote, pelote, piriste, tasoite, tehoste, todiste, virkiste

e^x-johdoksissa on runsaasti myös merkitykseltään erikoistuneita leksikaalistumia tai sellaisia oppitekoisia muodosteita, jotka eroavat kantaverbinsä tai e^x-johdosten tyypillisistä merkityksistä:

asenne, juliste, jännite, jäte, kanne, käsite, laite, lause, liike ’kaupallinen yritys; aatesuuntaus’, mielle, ohje, osoite, paine, piirre, piste, syyte, taide, tavoite, tiede, tuote, vaihde, virke

Johdoksina jokseenkin läpinäkymättömiä ovat esim. ahde ’rinne’ (< ahtaa), ele (< elää), puite (< puittaa ’varustaa puilla’) ja riite ’ohut jääkuori’ (< riittää).